terohonkasalo's blog

Katselen olohuoneen ikkunasta kuinka aurinko lähettelee tämän päivän viimeisiä säteitä näille kulmille ennen laskeutumistaan jonnekin Saunalahden ja Kauklahden välimaastoon. Kuuntelen Karmakanicin uusinta levyä pohdiskellen Jonas Reingoldin ja Carl Saganin ajatuksia. God the universe and everything else no one really cares about kertoo siitä kuinka pieniä ja mitättömiä olemme maailmankaikkeuden vinkkelistä. Onko millään mitään väliä ja loppujen lopuksi mitä sitten? Enpä osaa sanoa. Näkymä on kuitenkin kaunis.

Dot on Karmakanicin viides levy. Pidän siitä enemmän kuin edellisestä In A Perfect Worldistä. Dot jatkaa kyllä tavallaan edeltäjänsä teemaa. Tyylissä ja levyn kokonaisuudessa on samankaltaisuutta. Näin ainakin muistelen. On sitä vanhakantaista progea ja sen välissä jotain joka liippaa jonkinlaista salonkirockia. Siis sellaista jota kuunnellessa buffet-ravintolan asiakkaalta ei mene ruokahalu. Sinällään hienosti kasattu Higher Ground ja The Tangentin Andy Tillisonin ja Jonaksen yhdessä kirjoittama Steer by the Stars ovat tuollaista. Ja kyllä se Yes tulee edelleen muiden muassa mieleen. Syytä voi olla kyllä siinäkin, että kuuntelin vastikään Anderson/Stoltin levyn jolla Jonas soittaa myös.

Nyt kun Jaco Pastorius on taas pinnalla, kiitos Metallican Robert Trujillon, on sallittua ja suotavaa laittaa levylle bassosooloja. Niitä on tällä levyllä useita ja varsinkin Travelling Mindsille ne sopivat. Biisi kuulostaa jostain syystä Fishiltä.

Roine teki upean levyn Jon Andersonin kanssa, tämä Jonaksen yhtyeen julkaisu on hyvä. Nyt on hieno odotella seuraavaa The Flower Kings -kiekkoa. Vai tulisko Hasselta vielä jotain ennen sitä? Nyt pohdiskelu on onneksi maallisemmilla uomilla. On jotenkin helpompaa.

Tero Honkasalo

Niin paljon kuin menneessä eläminen kannattaisikin lopettaa, näiltä legendaarisen statuksen saaneilta artisteilta vaaditaan juttuja joita he tekivät, kun uransa olivat matkalla kohti korkeimpia huippujaan. Yesin Jon Anderson ei ole poikkeus. Mutta hei, nyt on iloisia uutisia! Jon ja yhteistyökumppaninsa Roine Stolt tarjoilevat juuri sitä mitä heiltä odotettiin, toivottiin, ja tilattiin. Jos tämä levy pitäisi laittaa jonnekin Yesin pitkälle aikajanalle, ja sinne tämä todellakin kuuluu, niin minä sijoittaisin tämän heti Magnificationin perään. Kyllä, pidin siitäkin levystä.

Invention Of Knowledge on täynnä upeaa soittoja ja tarkkaan harkittuja yksityiskohtia. Sikäli tämä on puhtaasti 70-luvun progressiivista musiikkia. Yesille annetaan usein sinfonisen progen leima. Tälle levylle se sopii ja kuuluu. Se on totta. Tämä on nimittäin juurikin sitä! Tom Brislin, joka soitti Yesin Symphonic-kiertueella, on pistänyt parastaan miettiessään levyn orkestraatioita. Klassinen musiikki on hienoa, mutta rock, ja sitähän tämä kuitenkin enimmäkseen on, voi olla aivan yhtä upeaa. Tälläisiä levyjä ei vaan tehdä enää usein. Onneksi edes joskus. Ja nyt. Tälle oli tilaus.

Arvosteltavana on yhteensä yhdeksän raitaa. Se on hämäystä. Kokonaisuuksia levyllä on vain neljä. Kuinka Yesiä ja progea tuo on? Kovin! Hienoa, upeaa, mahtavuutta! Keksikää lisää! Invention of Knowledge, Knowing, Everybody Heals ja Know… ovat kappaleiden nimet. Niistä vain viimeisessä on yksi osa. Juu, tekstit ovat puhdasta Andersonia. Niitä on mietitty ja ne saavat miettimään. Upeaa! Sisällöstä puhuttaessa, vain neljä on itse asiassa vähättelyä. Äkkiseltään levy on pitkä, mutta se tuntuu lyhyeltä. Ainakin tämä saa ajatukset sinkoilemaan. Joogaako kukaan? Tämä levy on Yin-joogaa. Pitkiä rauhallisia kappaleita jotka venyttävät kehon ja rauhoittavat mielen. Pistäkää soimaan ja ottakaa iisisti. Minä ainakin teen nyt niin.

Tero Honkasalo