mattip's blog

(Saunakamari Levyt, 2021) Maailmanpuu-yhtyeen perustivat 2010-luvun alkupuolella laulaja-kitaristi Kimmo Villa ja basisti Antti Lehtomäki, jotka ovat edelleen päävastuussa nelihenkisen ryhmän sävellyksistä. Reilun puolen tunnin mittainen esikoislevy Maailmanpuu (2019) näyttää tyystin ohittaneen kriitikoiden tutkan, mutta käsillä olevan kakkosalbumin myötä tilanne on lupaavasti korjaantumassa. Debyytin jälkeen kosketinsoittajan pesti on siirtynyt Joni Rannistolta Sampsa Heikkilälle, ja rummuissa jatkaa Vesilinja-progeyhtyeestäkin tuttu Jussi Portaanpää.

Pohjoisesta mytologiasta innoittuneen Maailmanpuun ote progressiiviseen rockiin on rennon luonteva ja ajattoman retrohenkinen. Vertailukohteeksi voisi nostaa Maladyn, vaikka molemmilla onkin oma tunnistettava äänensä. Maladyn alakuloisen huuruisuuden tilalla on välittömämpää juurevuutta ja lauluosuuksilla selvästi suurempi rooli. Esikoisella ilmaisu oli hieman kitaravetoisempaa ja maanläheisempää, joskin sen komea 10-minuuttinen nimisävellys antoi hyvää esimakua kunnianhimoisemmista taajuuksista. Kohti valoa -albumin kuudesta raidasta ensimmäinen ja viimeinen ylittävät mainitun mitan kompastumatta lainkaan keinotekoiseen venyttämiseen.

Liekö yhtye kuullut tämän rinnastuksen aiemminkin, mutta minulle Kimmo Villan laulu tuo paikoin vahvasti mieleen nuoren Kauko Röyhkän. Tämä ei silti ole erityisen häiritsevää omiin korviini, vaikkei moinen laulajan korostuminen olekaan kovin tavallista suomenkielisessä progessa. Toinen 'Puun ja kuoren välissä' -avausbiisin herättämä assosiaatio äänenvärin suhteen on Pekka Streng, vain yhden säkeen verran tosin. Musiikissa joka tapauksessa nivoutuu notkeasti laulaja-lauluntekijämeininki ja sooloiluun taipuvainen proge-estetiikka. Sähkökitarassa on sopivasti säröä ja kosketinten suhteen luotetaan mm. Hammond-soundiin 70-luvun alun hengessä.

Myös lyhyemmillä ja vähemmän polveilevilla kappaleilla ollaan tukevasti progen maaperällä tahdinvaihdoksineen. 'Kätköissä metsän' -laulussa kitarat helmeilevät tyylikkäästi ja Portaanpään rumputaituroinnissa on mukavan jazzillinen ote. 'Kohti valoa' on pianoineen tunteikkaan kaunis raita albumin keskellä. 12-minuuttinen päätöskappale 'Vapauden hinta' hakeutuu keskivaiheillaan varsin utuiseen psykedeliaan (jopa Pink Floydin 'Echoes' käy mielessä) sisältäen samalla runonlausuntaa levyllä vierailevalta Ville Kärkkäiseltä. Maailmanpuu on ansiokkaasti oman tyylinsä löytänyt bändi, jota mieluusti kuuntelisin keikallakin.