mattip's blog

Maaliskuussa 2020 kirjoitin levystä nimeltä Urheat Muurit, jonka tekemä vaikutus minuun  oli  tunnetasolla ainutlaatuinen. Haastatteluosiossa Tytti-Marjukka Metsänhele avasi kipeän omakohtaisia taustoja albumin sanoituksille ja kertoi yhteistyöstään Kuriirin kanssa. Nyt on viimein ilmestynyt sisarteos Valkeanainen, ja tällä kertaa arvioni perässä on haastattelu levyjen musiikin tehneeltä Juha Huovilaiselta.

Urheiden Muurien oltua miesten ja erityisesti Jouko Bromanin laulama Valkeanaisella tulkitsijaksi on löytynyt hyvin kauniin, kuulaan äänen omaava Maria Grönroos. Voisin kuvailla hänen äänenväriään Kaija Kärkisen sekä Kosmos- ja Viima-yhtyeissä vaikuttaneen Päivi Kylmäsen sekoitukseksi, ja mielessä käy myös Lesley Duncan The Alan Parsons Projectin balladissa 'If I Could Change Your Mind' (1979). Toinen merkittävä ero edellislevyyn nähden on kappaleiden pidemmät kestot ja monimuotoisemmat rakenteet. Nimiraita on upeasti polveileva sävellys, jossa niin laulaja kuin dynaamiset soitinosuudet luovivat määrätietoisuuden ja melankolisen herkkyyden välillä. Kolmiosaisella 'Kun astuin valoon' -sävellyksellä pääsolistina on Juha itse. Tunnelmaltaan voimaannuttavan valoisa kappale on kohonnut omaksi suosikikseni, eikä vähiten Marian taustalaulun ansiosta. Kaksiääniset kohdat kuten "Minä näen taivaalla vain untuvaa - ne varmaan enkeleitä on" suorastaan hyväilevät mielihyvähermojani.

Siinä missä Urheat Muurit alkoi ja päättyi Tytti-Marjukan itsensä lausumiin säkeisiin korostaen albumin matkaa ahdistuksesta toivoon, Valkeanaisella runoilijaa kuullaan kahden kappaleen introssa. 'Väritän' alkaa hänen selonteollaan psykoottisesta sairaalajaksosta, jossa "pelkoni, että joku tekee minulle jotain pahaa, oli hirveä ja minulle tosi". Tässä Juhan laulamassa, tummasävyisessä biisissä ehkä selvimmin aistii Steven Wilsonin musiikillisen vaikutuksen. Marian säkenöivästi laulama, lyriikoiltaan aistivoimainen 'Taivaalta sataa tähtiä' on maalailevuudessaan minulle levyn toinen kohokohta kakkosraidan ohella -- tosin albumikokonaisuus toimii suurenmoisesti eikä heikkoja jaksoja ole. Tytti-Marjukan lausunnalla käynnistyvä 'Kärsimyksestä kauneus versoaa' on myös vaikuttava kudelma vahvaa melodisuutta ja esoteerisempaa äänimaisemaa.

Urheita Muureja en ole koskaan onnistunut kuuntelemaan läpi liikuttumatta kyyneliin, joten sen "jatko-osa" on siinä mielessä ison haasteen edessä. Voin kuitenkin onnellisena todeta, että Valkeanainen on edeltäjäänsä jalostuneempi (jos kohta myös kuulijaltaan omistautuvampaa keskittymistä vaativa) teos, joka niin lyriikallaan kuin hienovaraisia yksityiskohtia vaalivalla musiikillisella toteutuksellaan yltää lähestulkoon samaan emotionaaliseen vaikuttavuuteen. Todella hieno albumi, jonka soisin löytävän monia kuuntelijoita.

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Juha Huovilainen, kerro taustaksi muusikon ja säveltäjän taipaleestasi.

Ensimmäisen kosketukseni musiikkiin sain 11-12 vuoden iässä, saatuani ensimmäisen akustisen kitarani, Beatlesin nuottivihon ja kasetillisen isoveljen kokoamaa Beatles-musaa. Kirjoitin ensimmäiset, vahvasti Hectorin inspiroimat sävellykseni 1974-75 ja muistan jo silloin teini-ikäisenä unelmoineeni omasta studiosta. 1976-77 soitin ensimmäistä kertaa oikeassa bändissä. Olin soolokitaristina ”korttelibändissä”, jonka laulavana basistina toimi myöhemmin tärkeäksi aisaparikseni tullut Vesa Närvänen eli Profeetta. Vuosi 1987 on tärkeä virstanpylväs. Asuin Ruotsissa ja sain työkaverikseni musiikinharrastajan, joka oman läpimurtolevynsä myötä uusi koko MIDI-arsenaalinsa ja luovutti minulle osan vanhasta midistudiostaan. Ensimmäisen syntetisaattorin hankinta 1988 käynnisti tähän päivään asti jatkuneen musiikin säveltämisen.

Kasvatin kalustoa tasaisesti vuosien varrella ja äänittelin musiikkia pääasiassa omaksi ilokseni, kunnes vuonna 2003 silloisen HalfDone-coverbändini basistin kanssa päätimme tehdä omaa musiikkia. Julkaisimme kaksi pitkäsoittolevyä Traffic Jam -artistinimellä vuosina 2003 ja 2006. Musiikki oli sen ajan modernia rockia à la Red Hot Chili Peppers ja saavutti kohtalaisen paikallisen suosion, mutta se huomioitiin myös Englannissa: musiikintekijöille suunnattu Computer Music -lehti valitsi meidät kuukauden artistiksi joulukuussa 2003, mikä poiki useita kontakteja alan harrastelijoiden kanssa ympäri maailmaa. Vuonna 2008 muutin Suomeen ja polkumme Vesa Närväsen kanssa kohtasivat 30 vuoden tauon jälkeen aivan sattumalta lehti-ilmoituksen myötä. Tästä tapaamisesta alkoi neljä pitkäsoittolevyä poikinut Profeetta & Kuriiri -yhteistyömme, joka muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen on taas elinvoimainen. Olemme julkaisseet uutta materiaalia säännöllisesti parin viime vuoden aikana.

Urheat Muurit-levyn arvion yhteydessä tuli esille, kuinka Profeetta & Kuriiri -yhteistyön jumittaessa löysit uudeksi yhteistyökumppaniksesi Tytti-Marjukka Metsänheleen. Hänen omakohtaiset runonsa innoittivat sinut intensiiviseen sävellystyöhön: vuosien 2018-19 aikana sävelsit kaikkiaan nelisenkymmentä Tytti-Marjukan tekstiä. Missä määrin Valkeanainen palautuu tuohon ajanjaksoon?

Valkeanaisen sävelmateriaali perustuu osittain Urheiden Muurien aikana tehtyihin sävellyksiin, joista moni jäi demoasteelle oltuaan luonteeltaan enemmänkin laajemman teoksen osia kuin omia itsenäisiä lauluja. Valkeanainen-projektin alussa analysoin Tytin vanhaa runomateriaalia ja koin tiettyjen vastakohtateemojen kuten ”yö-päivä”, ”pimeä-valo”, ”syksy-talvi-kevät”, ”sisällä-ulkona” toistuvan useassa runossa, joten lähdin hahmottelemaan näistä runoista teemallisia kokonaisuuksia. Melko aikaisessa vaiheessa meille heräsi ajatus liittää runoja muutamaksi pidemmäksi kokonaisuudeksi, perusajatuksenaan siirtyminen kriisistä pelastukseen. Osittain ne toimivat kertomuksena Tytin omasta matkasta menneisyyden kriiseistä nykypäivään, toisaalta niiden tarkoitus on myös tuoda lohtua ja tulevaisuudenuskoa elämässään kriisiin ajautuneille.

’Valkeanainen’-nimikkobiisi oli sävellyksenä valmis jo Urheat Muurit -projektin loppupuolella, muttei tekstinsä puolesta sopinut sille levylle vaan päätyi johtotähdeksi uuden levyn luomisprosessiin. Myös ’Väritän’ ja ’Taivaalta sataa tähtiä’ (alku- ja loppuosa) olivat alustavina sävellyksinä valmiita jo Urheiden Muurien valmistuttua, mutta saivat lopullisen muotonsa vasta Valkeanainen-projektin aikana. ’Kun astuin valoon’ ja ’Kärsimyksestä kauneus versoaa’ ovat puhtaasti uustuotantoa, eli teemallisesti toisiinsa liittyvistä runoista on tehty eheä tarina, jonka loin musiikillisen muotoon 2021-22.

Kerro albumikokonaisuuden hahmottumisesta, taiteellisista tavoitteista ja siitä, miten työ poikkesi Urheista Muureista.

’Valkeanainen’-biisistä lähetin laulamani demon Profeetalle, jota käytän usein laadunvalvojana. Hänen spontaani kommenttinsa oli että ”Hieno biisi, mutta sun on saatava nainen laulamaan tämä”. Monivuotisella yhteistyökumppanillani Petri Oksasella (joka miksaa ja masteroi periaatteessa kaiken tekemäni materiaalin) on hyvät yhteydet Varsinais-Suomen musiikkielämään. Sain häneltä videonäytteen muutamasta Maria Grönroosin liveäänityksestä, ja erityisesti tulkinta Jefferson Airplanen ’White Rabbitistä’ sinetöi mielipiteeni, että tuon äänen mä haluan tulkitsemaan Tytin tekstejä.

Jos Urheat Muurit oli kertomus Tytin elämänkaaresta lapsuudesta aikuisikään, koostuen eri ajanjaksoihin liittyviin runoihin sävelletyistä yksittäisistä lauluista, niin Valkeanainen taas on neljään eri runoon tai runokokoelmaan perustuva pidempien kappaleiden kokonaisuus, joka antaa enemmän liikkumatilaa sävellystyöhön. Minä soitin levyllä kaikki soittimet (rummut, bassot, kitarat ja syntetisaattorit) ja lauloin omat osuuteni valmiiksi, jonka jälkeen lähetin tiedostot Petri Oksaselle. Hän soittaa levyllä joitakin urku- ja syntetisaattorisooloja, mutta teki suurimman urakan käymällä miksausvaiheessa läpi kaikki musiikkiraidat ja tekemällä niihin tarvittavia muutoksia, millä oli erittäin suuri rooli levyn lopulliseen soundiin. Maria opetteli lauluosuudet mun alkuperäisten demojen pohjalta, mutta toi niihin omia näkemyksiään ja uutta eloa Petrin studiossa tehdyissä äänityssessioissa.

Mitkä yhtyeet ja artistit ovat olleet viime vuosina suosikkejasi ja kenties myös vaikutteiden antajia? Mitkä asiat musiikissa ovat sinulle tärkeitä, niin kuuntelijana kuin musiikintekijänä?

Urheat Muurit -levyn sävellysprosessin aikana ylivoimaisesti tärkein vaikuttajani oli Steven Wilson. Kuuntelin paljon 2000-luvun alun viimeisiä Porcupine Tree -levyjä sekä Blackfieldin kahta ensimmäistä. Tämä näkyy osittain myös Valkeanaisen musiikissa, koska osa sen materiaalista juontaa juurensa näihin sessioihin. Valkeanaisen äänitys- ja sovitusvaiheessa taas kuuntelin enimmäkseen 70-luvun alun perinteistä progea kuten Pink Floyd, Yes ja Genesis. Sävellysmuistiinpanoissa löytyykin useita näihin viittaavia kommentteja kuten ”tähän Wakeman-soolo”, ”tähän ”Keith Emerson -urut” tai ”tähän Dark Side -soundi”.

Urheiden Muurien perustuessa enemmän perinteiseen pop/rocklaulurakenteeseen Valkeanaisen kappaleet ovat rakenteeltaan vapaampia ja monipuolisempia sisältäen enemmän sävellaji-, tahtilaji- ja tempomuutoksia. Tämä vaihtelevuus ja yllätyksellisyys on ollut minulle musiikintekijänä aina tärkeää ja se kuuluu levyn musiikissa, joko periaatteessa yksinkertaisena stevenwilsonmaisena toistona, jossa samat soinnut toistuvat sovituksen muuttuessa biisin aikana, tai että kappaleen tietty osa toistetaan, mutta sen sointurakenne, tahti, tempo jne. muuttuvat, eli luodaan siihen koukkuja ja tuodaan uusia ideoita mielenkiinnon säilymiseksi.

Mitä seuraavaksi? Näkevätkö vielä uudet Tytti-Marjukan teksteihin säveltämäsi kappaleet päivänvalon? Entä Profeetta & Kuriiri (YouTubesta tuli vastaan tuore 'Armon hoitaja' -kappale)?

Tytti-Marjukan runokokoelmat ovat mulle loppumaton inspiraatiolähde ja olen talven aikana tehnyt joitakin uusia sävellyksiä hänen runojensa englanninkielisiin käännöksiin. Tyylillisesti ne edustavat vanhaa lukkarinrakkauttani eli 60-luvun lopun melodista rockia ja odottavat vain sopivan muusikkoryhmän/laulajan löytymistä niiden toteuttamiseen. Seuraava iso yhteinen projektimme Tytin kanssa poikkeaa konseptillisesti Kuriiri-levyistä ja tulee edustamaan Suomen musiikkimaailmassa harvinaisempaa tyylilajia. Tytin suunnitelmissa on kevään ja kesän aikana kirjoittaa projektiin uutta lyriikkaa, jonka sävellystyön olen suunnitellut ajoittavani kesään ja syksyyn. Uudessa projektissa Tytin runot on tarkoitus nostaa esiin aivan uudella tavalla ja olemme molemmat innoissamme tämän uuden konseptin tuomista haasteista.

Profeetta & Kuriiri -kokoonpanolla olemme julkaisseet 2-3 singleä /vuosi ja tarkoituksena on jatkaa samalla vauhdilla. Seuraava julkaisu on näillä näkymin modernisoitu versio vuonna 2010 julkaistun ensimmäisen pitkäsoittolevymme pääteoksesta ’Toivolankatu’, joka on aikamatka nuoruutemme kasvuympäristöön ja kaveripiiriin. Tällä hetkellä Toivolankadun varrella olevia vanhoja kotitalojamme ollaan purkamassa ja niiden tilalle tullaan rakentamaan uusia kerrostaloja, eli julkaisu on tavallaan paikallispoliittinen kannanottomme Turussa käytävään keskusteluun kotiseutumme rakennuttamisesta ja kehittämisestä.

Oksasen Petrin kanssa käynnistimme viime vuonna uuden projektin, jonka musiikki pohjautuu japanilaisen samurain Miyamoto Musashin elämään ja oppeihin. Musiikki on meidän yhdessä säveltämäämme instrumentaalimusiiikkia, joka toteutetaan pääosin perinteisiin japanilaisiin kansansoittimiin perustuvilla tietokone-emuloinneilla yhdistettynä moderniin syntetisaattoriäänimaailmaan. Ensimmäinen kappale ’The Last Farewell’ tulevalta levyltä julkaistiin jo kesällä 2021 mun tuottajanimellä MaxJee.

Kiitos Juha, ja onnea sekä Valkeanaiselle että tuleville projekteillesi!