mattip's blog

Udun laulaja-laulunkirjoittaja Petra Poutanen muistetaan myös etnisiltä elementeiltään varsin monitahoista, suomenkielistä maailmanmusiikkia tehneestä tamperelaisyhtyeestä Aalto. Etnosävyjä löytyy tämänkin seitsenhenkisen ryhmän sovituksista (Poutasen omat instrumentit ovat kantele sekä sille sukua olevat guzheng ja sansula), mutta ne pysyvät lähinnä sovitusten rikkaina yksityiskohtina. Folkin tai etnon sijaan rinnastan Udun laulukeskeisen musiikin jonkun Björkin kaltaiseen taide-/alt-rockiin. Tunnelma on mietiskelevä ja sisäänpäin kääntynyt, eikä levyltä kannata odottaa erityisen tarttuvia melodioita. Henkilökohtaisesti olisin mieluummin suonut suomalaisuuden kuuluvan myös kielivalinnassa, mutta mikäli yhtye tunkee jalkaa kansainvälisille markkinoille, toivotan lämpimästi onnea.

Kanteleen helähdykset avaavat albumin raikkaasti. Ensimmäiseksi seuraan liittyy klassisia jousisoittimia, ja Poutasen viehkeän tyttömäisen äänen perässä sovitus paisuu ainakin hetkeksi yhä post-rockimpaan suuntaan. Talk Talkin kahdella viimeisellä albumilla oli samansuuntaista ennalta-arvaamattomuutta. Nimikappaleessa tunnelma on suorastaan alastoman pelkistetty, ja sitä seuraava 'Hold That Thought' rytmisektion pontevine sisääntuloineen nostaa ihon kananlihalle. Upeaa, emotionaalisesti latautunutta taiderockia! Ikävä kyllä levy osoittautuu hieman epätasaiseksi. Kompiltaan rokkaavampi 'Plasterlove' tylyttää ratisevan kuivasti, ja joidenkin biisien kohdalla tulee miettineeksi, onko laulusuorituksissa sittenkin enemmän kliseistä kikkailua kuin aitoa omaperäisyyttä. Miinus tulee ainakin vaikeudesta saada sanoituksista selvää. Tämä on harmillista, sillä lauluista aistii tinkimätöntä syvähenkisyyttä.

Muitakin kohokohtia kymmenen raidan settiin toki mahtuu. Kirjailija Monika Fagerholmin inspiroima 'Skin' on hienosti hengittävää soundikudelmaa Teemu Kiiskilän kitaran helmeilyineen, ja 8-minuuttinen 'My Friend Sorrow' on dynaamisuudessaan vaikuttava melankoliaprogeilu, josta Steven Wilsonkin voisi olla ylpeä. Vuoden 2013 debyytistä joiltain osin poikkeava Pieces of the Unknown on hienoja detaljeja vilisevä ja melko haastavakin taiderock-levy, johon kannattaa syventyä täysillä. Muutoin kokonaisvaikutelma saattaa jäädä kylmänkalseaksi.