haroldthebarrel's blog

Civilisation on kokoonpanon toinen kokopitkä, joka sisältää neljä pitkähköä biisiä, joista Crossroads kestää näköjään minuuttia vajaat puoli tuntia! Ja levyn kansikin on komea! Voiko tämä olla muuta kuin mahtavaa? Levy alkaa kuitenkin löysähkösti; Goliath's Moon on melodista ja melko suoraviivaista klassista rockia, ja sisältää vain muutama kimurantin ratkaisun. Ei aiheuta riemun kiljahduksia, eikä vakuuta. 19-minuuttinen Cries For The Lonely sen sijaan antaa lupauksen paremmasta, ainakin siihen asti kun päästään biisin ensimmäiseen laulettuun osaan, jota kuunnellessa aloin vaistomaisesti odottaa että jostain alkaa kuulua Yngwie J. Malmsteenin hurjaa sooloilua. Kun kuulet biisin, ymmärtänet miksi. Kappale kuuluu myös valitettavasti niihin teoksiin, joita tekijät eivät osaa lopettaa ajoissa. Täysin turhanpäiväistä sooloilua (ei kuitenkaan Ynkältä) on kappaleen lopussa minuuttitolkulla. No, 19 minuuttia sisältää kuitenkin myös hienon kuuloisia osia ja mm. oivaa viulunsoittoa. Kun päästään tuohon mainittuun Crossroads-mammuttiin, biisi kuulostaakin yhtäkkiä tutulta. Missäs minä olen tämän kuullut aiemmin?

Tässä välissä lienee hyvä mainita, että en tiennyt bändistä hölkäsen pöläystä ennen tämän levyn kuuntelua. Nyt tiedän, että kyseessä on australialaisen, jo 2012 hajonneen Unitopia-yhtyeen Sean Timmsin johtama orkesteri. Unitopia hajosi kun Timms ja toinen yhtyeen keulakuvista, Mark Trueack riitautuivat - tai legendan mukaan Timms vain päätti lopettaa yhteistyön kertomatta sen kummempaa syytä. Trueack perusti Unitopian hajoamisen jälkeen United Progressive Fraternityn, joka julkaisi vuonna 2014 mahtipontisen eepoksen nimeltä Fall In Love With the World (jonka tiimoilta edesmennyt Colossus-lehti muuten myös jututti Trueackia). Mistä päästäänkin sitten biisiin, joka oli sekä Trueackin että Timmsin käsialaa, joka oli tarkoitettu Unitopian levylle, ja josta molemmat Unitopian ex-johtohahmot ovat tehneet oman versionsa: United Progressive Fraternityn levyllä kappale (ja siihen tehty hieno piirretty video) kulkee nimellä Travelling Man, Southern Empiren levyllä kappaleen nimi on siis Crossroads. Biisi itsessään on itämaisvaikutteinen, moniosainen ja kiehtova järkäle, eikä tämä tuoreempi versio ihan hirveästi -ainakaan hataran muistini mukaan- eroa UPF:n versiosta. Biisin afrikkalaiseen tarustoon pohjautuvasta tarinastakin muuten löytyy Truackin mielenkiintoinen selonteko em. Colossus-lehdestä. Kappale on ehdottomasti Civilisation -levyn kohokohta. Mainittakoon vielä, että yhteisen biisin ja johtohahmojen yhteisen menneisyyden lisäksi yhteistä kahdella yhtyeellä on myös monitaituri Steve Unruhin (myös The Samurai of Prog) ja lyömäsoittaja Tim Irrgangin fiittaaminen.

Civilisationin päätösbiisi Innocence & Fortune alkaa hidastempoisesti, mutta kehittyy lopulta ihan kelpo teokseksi, jonka loppupuolen pianovetoinen instrumentaaliosuus on ihastuttava. Loppuyhteenvetona: Southern Empiren kakkoslevyä vaivaa lievä linjattomuus ja tiivistämisen pelko. Sen sisältämä musiikki on ihan sujuvasti kuunneltavaa australialaista amerikanprogea, mutta jää nähtäväksi eli kuultavaksi kuinka monta kertaa levyyn lopulta jaksaa palata. Viimeisten tietojen mukaan Timms ja Trueack ovat muuten haudanneet sotakirveensä ja perustaneet jo uuden yhtyeen, jonka tekosia ainakin minä odottelen suurella mielenkiinnolla, samoin kuin United Progressive Fraternityn syksyllä ja ensi vuonna ilmestyviä Planetary Overload -levyjä.