haroldthebarrel's blog

En ollut ihan niin vakuuttunut Hackettin The Night Siren -levystä kuin Tero taannoin. Levyllä oli liikaa "tyypillistä" Hackettia: dramaattiset, maailmanmusiikkia sisältävät ja väkisin liian monilla uusilla juonenkäänteillä venytetyt kappaleet, jotka eivät jätä mitään muistijälkeä - tuo oli oikeastaan koko levyn jättämä muistijälki. Toisaalta ehkä tuo on juuri sitä mitä Hackett-fanit mieheltä janoavat. Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Tosin en ole varma sopiiko tuo sanonta tähän. Tuskin.

Hackettin uutuus alkaa dramaturgisesti perin oudosti hidastempoisella ja lyhyellä tunnelmapalalla (Fallen Walls and Pedestals), joka tosin on heti mielenkiintoisempi kuin Night Siren -levyn aloitus. Tuon levyn Inca Terra -biisissä oli ilmiselviä Yes-vaikutteita ja samasta sopasta on kauhottu myös uutuudelta löytyvä Under the Eye of the Sun, jonka bassottelu on silkkaa Squirea. Liekö Rickenbackerilla soitettukin? Colossusta pidempään lukeneet saattavat muistaa, etten ihan kamalasti välitä bluesista. Näin ollen sitä, sekä soulia ja gospeliakin sisältävä Underground Railroad meinaa aluksi jäädä kuuntelematta. Onneksi Steve tekee Hackettit eli sisällyttää biisiinsä montaa muutakin tyylilajia ja maukasta kitarointia, joilla bluussin maku huuhtoutuu kivasti pois. Those Golden Wings alkaa kauniilla jousilla, ja on klassisine vaikutteineen, kuoroineen kaikkineen yksi levyn komeimmista biiseistä, ellei peräti yksi Hackettin uran komeimmista. Shadow And Flame on maailmanmusa-Hackettia tylsimmillään, Hungry Years pistää popvaihteen päälle, Descent voisi olla toimintaelokuvan räjähtävään toimintaan johtavan johdattelukohtauksen taustamusiikkia ja seuraava Conflict itse toimintakohtauksen taustalla soiva pläjäys. Levyn loppuun sopii maailmojasyleilevä hidastempoinen mutta hackettmaisen kaunis ja komea Peace.

Kokonaisuutena At the Edge of Light miellyttää minua edeltäjäänsä enemmän ollen jotenkin johdomukaisempi ja selkeämpi, joskaan sekään ei tarjoa mitään uutta Hackettin ystäville. Samat herkut, samat helmasynnit, muutama helmi, muutama tyhjänpäiväisyys. Tuskin kuitenkaan kukaan tämän -tai edellisen- levyn takia menee katsomaan Steveä keikalle, mutta on mielenkiintoista kuulla mitkä tuoreimpien levyjen kappaleista herra on päättänyt sisällyttää keikkasettiinsä.