haroldthebarrel's blog

Tony Patterson on cover- vai pitäisikö sanoa tribuutti- bändi ReGenesiksen nokkamies, joten ei ole mikään ihme, että pitkähkön instrumentaalifiilistelyn jälkeen käynnistyvä miehen uusin soolo kuulostaa enimmäkseen eri aikakausien Genesikseltä, paikoin jopa ärsyttävän paljon. Onneksi varsinkin levyn loppupuolella mies malttaa ottaa selkeitä hetkittäisiä irtiottoja: on puhaltimia ja paikoin ihastuttavaa leffamaista synamaalailua. Sycophant-biisi kuulostaa köyhän miehen Bond-leffatunnarilta mutta juuri siksi virkistävältä ja hienosti kasvava kipale nousee lopulta levyn kohokohdaksi.

Parhaimmillaan Patterson luo maagisia tunnelmia (kuten instrumentaali As the Lights Go Out), mutta pahimmillaan ripataan Genesistä hengettömästi. Rauhallisuus, melankolisuus ja kuulaus ovat sanoja, joilla levyn musiikkia on helppo luonnehtia. Harmiton ja kevyt ovat myös sellaisia sanoja, sekä ajaton: tämä levy olisi hyvin voinut syntyä jo vaikkapa 80-luvulla. Lopulta on pakko todeta, että levyä parhaiten kuvaa sana tylsä. Mutta ehkä tätä voisi aurinkoisina kevätaamuina kuunnella!