haroldthebarrel's blog

Kansasin paluulevy ilmestyi jo aikaa sitten. Tämän arvostelun viivästyminen johtuu vain osittain muista kiireistä. Syynä on myös se, etten oikein päässyt levyyn sisälle, enkä ole varma olenko vieläkään ihan sinut sen kanssa. Todettakoon kuitenkin ihan aluksi, etten levyä kuunnellessani juurikaan kaivannut Steve Walshin mukanaoloa, sen verran hyvin suoriutuu bändin uusi tulokas Ronnie Platt - jonka ääni toki hieman muistuttaa Walshin ääntä. Bändiin on sitten viime näkemän liittynyt myös muita uusia jäseniä (kiipparisti David Manion ja kitaristi Zak Rizvi) ja ilmeisesti uusi levy on saanut alkunsa sivuprojektista, joka taannoin syntyi kun Steve Walshia ei enää kiinnostanut uuden Kansas-musiikin tekeminen. Oli The Prelude Implicit.in juuret missä tahansa, on sen sisältämä musiikki ehtaa Kansasia, joskin astetta suoraviivaisempaa kuin Walshin viimeiseksi jääneellä Kansas-levyllä Somewhere to Elsewhere (2000). Sillä levyllä avitti muuten sävellyspuolella myös legendaarinen ex-jäsen Kerry Livgren, jota ei myöskään näy uuden levyn tekijäjoukoissa. Uudet jäsenet Rizvi ja Platt ovat olleet ahkerasti mukana tekemässä biisejä vanhan kaartin Billy Greerin, David Ragsdalen, Rich Williamsin ja Phil Ehartin kanssa.

Lähtökohdat huomioonottaen levyltä olisi voinut odottaa jonkinmoista irtiottoa menneeseen, mutta sellaista ei ole havaittavissa. Levyn aloittava With This Heart on suhteellisen yhdentekevä ralli, mutta jo parissa seuraavassa kappaleessa saa David Ragsdale viuluineen niin paljon tilaa, että touhu alkaa kuulostaa tutulta - ja hyvältä. Biisimateriaali ei ole parasta Kansasia ikinä, mutta jotenkin näille konkareille on helppo antaa anteeksi lievät löysäilyt ja turhakkeet -joita molempia levyltä kyllä löytyy. The Voyage of Eight Eighteen on levyn biiseistä sieltä progeimmasta päästä ja sisältää runsaasti sooloilua. Lienee turha jatkaa ikiaikaista keskustelua siitä, onko Kansas progea vai klassista rokkia kunnianhimoisilla mausteilla. Onhan se tehnyt 80-luvulla silkkaa AOR:ääkin, joskin niilläkin levyillä kuultiin progempia asioita. Eikä ehkä kannata puhua siitäkään, kiinnostaako bändin uusi musiikki enää ketään, sen verran hyviä arvioita ja listasijoituksia uusi levy on saanut osakseen. The Prelude Implicitillä bändin soundi on ennallaan ja matskun tunnistaa Kansasiksi. Parempi että julkaisevat uutta musiikkia kuin että olisivat jättäneet julkaisematta ja tyytyneet vanhoilla hiteillä ratsastavaksi nostalgia-aktiksi. Tosin tänä syksynähän yhtye kiertää ja juhlistaa 40-vuotiasta Leftoverture-levyään, mutta kuitenkin.