Teijo's blog

”Turpasaunasta” YUP:n musiikillinen ja taiteellinen ura lähti viimein lentoon: ”Joka kevät kun leppä kukkii, kylän nuoret miehet hakataan!” muistelee Jarkko Martikainen kirjoittaneensa abivuonnaan paperilapulle Hippo Taatilan YUP -historiikissa. Taatila on kirjoittanut teoksen suureksi osaksi muistelmalliseen haastattelumuotoon, mistä jo kirjan nimikin antaa vihiä. Tämä metodi on ollut varmasti paikallaan, sillä vaikka kirjailija on ammatiltaan toimittaja, niin muusikko hän ei ole, ei edes musiikkitoimittaja – vaan urheilutoimittaja. Siitä huolimatta tai kenties juuri siksi kirjasta on muotoutunut varsin helppolukuinen kenelle tahansa satunnaisemmallekin kulkijalle, jota YUP:n musiikki on jollain tavalla koskettanut. Ja edellämainitusta syystä mihinkään musiikin syvempiin rakenteisiin tai soitinarsenaalien esittelyihin ei mennä missään vaiheessa, vaan tässä puhutaan lähinnä bändistä ja sen jäsenistä, heidän työstään ja urastaan. Soitinfriikeillehän YUP:lla on nettisivuillaan videoesittelyt livevermeistään, joten katsokaa sieltä jos kiinnostaa. Mutta kirjaan. Teksti on sujuvaa, kunkin jäsenen sekä levyntekoon ja kiertuetoimintaan osallistuvien henkilöiden haastattelut on toimitettu ammattimaisesti ja tarkkanäköisesti. Pienenä sivuhuomiona mainittakoon, että aivan puhtaasti ei kustannustoimittaja ole oikolukua suorittanut, kirjan alkupuolelle on jonkin verran jäänyt typo-virheitä.

 

Kirjassa jäsentyy hyvin bändin kehitysvaiheet todella marginaalisesta kellaribändistä ammattimaiseksi levyttäväksi ryhmäksi, joka saa levytyssopimuksen lisäksi Suomen ehdotonta huippua olevan tuottajan. Lukija jää varmasti pohtimaan nimenomaan tuottajan roolia yhtyeiden musiikillisten tuotosten toteuttajana. Onko tuottaja yhtyeen taiteelliseen antiin liiaksi vaikuttava ja ohjaileva tekijä vai sparraaja, joka osaa tuoda taiteilijoiden ideat ja luovuuden esiin? Nimittäin tämä kurkistus YUP:n studion ja treenikämpän sisäiseen maailmaan saattaa yllättää yhtyeen musiikkia vain levyjen ja keikkojen muodossa kuulleille. Lukijalle selviää, millaisten paineiden alla muusikot työtään tekevät, mikä metodi on sisäinen sävellyskilpailu, mitä on nk nippusoundi jne. Progeporukalle tuttuja vanhoja nimiä vilahtelee sivuilla varsin tiheään, mm. Pedro Hietanen uskoi vahvasti bändiin ja vaikutti melko ratkaisevallakin tavalla YUP:n nousuun. Kirjaan on haastateltu ilahduttavan monia ihmisiä bändin uran varrelta, hyvin monet vanhoja Wigu-miehiä jokseenkin yllättävämmiltäkin tahoilta. Luonnollisesti mukana on aimo annos triviaa ja huumoriakin, elementti jota ei voi YUP:n tapauksessa koskaan sivuuttaa.

 

Aika näyttää, tekeekö joku tutkija joskus myös musiikkitieteellisemmistä lähtökohdista kirjaa, tarkempaa analyysiä varten toki on olemassa äänitallenteet, nuottikirjat ja live-dvd. Yhtyeen jäsenten ja taustavaikuttajien persoonien ja henkilökuvien lähdeteoksena sen sijaan tämä kirja on äärimmäisen arvokas, koska ainakin allekirjoittaneesta meidän aikamme ei välttämättä edes tiedosta, miten tärkeästä ja progressivisen suomirockin vaikuttajasta tässä teoksessa puhutaan. Väitänpä myös, että kirjan luettuaan YUP:n musiikkiin saa uutta kulmaa – levyjä kuuntelee varmasti eri korvin kuin ennen. ”Helppoa muisteltavaa” ansaitsee lämpimät suositukset.