Juha Kujanpään (lieneekö muuten Kuha!:n mystinen Radio Bronson?) uutukainen jatkaa suurin piirtein samalla soittajakokoonpanolla, kuin ensilevyllään ”Kivenpyörittäjä”. Hyvä niin, sillä vahvalta bändilevyltä tämäkin kuulostaa. Latteata ehkä verrata tätä Pekka Pohjolaan, mutta pakkohan tämä on sanoa: Kujanpää jatkaa samalla musiikillisella linjalla, mihin Pohjola jäi ”Visitation”-levyllään ennen siirtymistä pienempään ja tiivistetympään group-kokoonpanoonsa. Eli viulut, puhaltimet ja haitarit ovat siellä, ja vahvaan osaan nousee taas kerran Timo Kämäräinen loistelias kitaratyö. Ja entistäkin tymäkämmin rytisee komppipuolella, edellislevyäkin tiukempaa groovea tarjoilee Tero Tuovisen basso ja Jussi Miettolan rummut. Edellämainittujen ansiosta mm. raita ”Tulta päin” nostaa koko bändin ihan hirmuiseen liekkiin. Mukaan mahtuu myös mukavaa vanhaa jatsia, kuten ”Kahvit Kuopiossa”, herkempää tunnelmointia (”Hetken haave”, nimikappale repriseineen) ja taputuksin ryyditettyä etnoprogeilua tyyliin ”Tapiirikuningas”. Teija Nikun haitari kuljettaa komeasti ”Kaustisen yömarssi”-kappaletta antaen levylle entisestäänkin selvempää kansanmusiikillista kosketusta. Kosketinsoittajamaestro itse ottaa soolotilaa kuulaalla moog-soundilla levyn nimikappaleessa. Kaikkiaan levy on vajan tunnin mitassaan täynnä hienoja sävellyksiä ja äärimmäisen komeata soitantaa. Levyn äänitys on laatutyötä: soundi on dynaaminen, erotteleva ja ilmava. Teemu Raudaskosken kauniit kansigrafiikat ja Anna Maria Mäen runoteksti viimeistelevät pakkauksen. ”Kultasiipi” nousee omassa kategorisoinnissani varmasti vuoden 2015 kovimpien levyjulkaisujen luokkaan, sen verran taajaa pyöritystä olen tälle levylle antanut. Levyn yksi tarkoitus on myös täyttynyt: Tahtoisipa todella nähdä tämän Kujanpään porukan livenä!