Otso's blog

Colossuksen numerossa 41 kehuin tämän samaisen yhden miehen orkesterin (puikoissa herra nimeltä Michael S. Judge) levyä näin: ”Levy on kauttaaltaan erinomainen, kekseliäs, mielenkiintoinen, tarttuva ja vieläpä erittäin progressiivinen! Tyylilajin voisi ehdottaa olevan jossain Canterburyn, RIO:n, Gentle Giantin ja King Crimsonin leikkauskohdan kieppeillä.”

Samat sanat voisin sanoa tästä uutuudestakin, tosin ujuttaisin tyylilajivertailuun mukaan vielä aimo lemahduksen 60-luvun lopun psykedeelistä kukkaistuoksua, mikä luo erittäin mukavan jännitteen varhaisprogen ja toisaalta ultramodernin ilmaisun välille. Nämä vertailut tosin antavat vain kalpean aavistuksen levyn kukkeasta monipuolisuudesta, joka yltää vaivattomasti kiperistä crimsoriffittelyistä vaikka maniskatangoon. Tämä on levy, jonka kuuntelemista on vaikea lopettaa!