Otso's blog

Tällä toisella albumillaan Harri Kuusijärvi Koutus on kasvanut triosta viisimiehiseksi kokoonpanoksi ja sitä mukaa myös yhtyeen soundi on laajentunut ja monipuolistunut. Debyyttilevyn tapaan framilla ovat Harri Kuusijärven harmonikka (usein efekteillä ryyditettynä) ja Veikki Virkajärven sähkökitara. Rytmiryhmän muodostavat kontrabasisti Eero Tikkanen, rumpali Jesse Ojajärvi sekä Teho Majamäki vibrafoneineen, efekteineen ja lyömäsoittimineen.

Välillä anarkistisestikin avant-progeen päin kallellaan olevaan debyyttiin verrattuna tämän levyn kappaleet ovat kypsyneet hallitun monitahoiseksi instrumentaalifuusioksi, jossa suomalaisen jazz-rockin ja instrumentaaliprogen pitkä perinne jatkuu ja kehittyy kauniisti. Orgaanisen dynaamista soundia ryyditetään sopivasti efekteillä, kliseisemmistä fuusiokuvioista pysytellään visusti loitolla, eikä mihinkään kappaleeseen rynnistetä tekniikka edellä.

Useissa kappaleissa on jonkinlainen lämpimän mietiskelevä tunnelma, joten kenties levy nimensä mukaisesti sopisikin perhepiknikin soundtrackiksi. Ambientista ollaan silti kaukana: tällä piknikillä kyllä sattuu ja tapahtuu. Voisi kuvitella, että mukana ovat vanhempien lisäksi ainakin vilkas alle kouluikäinen tenava, identiteettikriisiä säteilevä teini, pari varisten perässä säntäilevää koiraa sekä hullu eno. Kukaan ei kuitenkaan riitele saati tappele, kaikilla on mukavaa ja välillä jopa naurattaa. Ja järven välittömässä läheisyydessä ollaan, ehdottomasti.

Vaikka tämä kakkoslevy onkin monella tapaa edeltäjäänsä ehyempi ja kypsempi teos, näin avant-progen ystävänä jäin hieman kaipailemaan debyytin rosoisimpia särmiä ja kulmia. Mutta hei, kyllähän sen ykköslevynkin voi kuunnella heti perään - ja niin juuri teinkin!