Morpe's blog

 

Etelä-korealainen Jambinai teki ensimmäisen ulkomaan esiintymisensä Maailma Kylässä -festivaalilla 2013. Tällöin heiltä oli ilmestynyt vuotta aiemmin esikoislevy Differance. Ikävä kyllä en esiintymistä tuolloin nähnyt, mutta onneksi eräs ystäväni näki ja toi bändin levyn minullekin kuultavaksi. Tämän vuoden kesäkuussa ilmestyi bändin toinen, A Hermitage-niminen levy ja bändi esiintyi viime lauantaina Modern Skies -festivaalilla Helsingissä päättäen keikkaan Euroopan kiertueen. Tällä kertaa minäkin näin tuon ikimuistettavan keikan.

Monen progeksikin kutsutun yhtyeen tavoin Jambinain musiikkia on vaikeaa määritellä. Discogsissa sitä on määritelty post rockiksi, folkiksi ja jopa countryksi. Mielestäni musiikki on hyvin kaukana countrysta. Kaikella tapaa hyvin omaleimaista se on. Välillä yhtye kaahaa lähes Ministryn lailla, toisaalta yhtyeellä on myös hyvin rauhallisia, seesteisiä kappaleita, joista tulee mieleen Pink Floydin ambientimmat kappaleet. Hyvin omaleimaiseksi yhtyeen soundin tekee moderniin soitinmaailman yhdistetyt korealaiset perinnesoittimet, lähinnä bassokanteleelta näyttävä Geomungo ja piikkiviulun oloinen Haegeum. Yhtyeen kitaristi-laulaja soittaa myös korealaista puhallinsoitinta.

A Hermitagen aloittaa Wardrobe, joka tempaa kuulijan välittömästi mukaansa 7/8 rytmillään ja bassovoittoisella särötykityksellä. Tykitys jatkuu välittömästi perään tulevassa Echo of Creation-kappaleessa, joka kuitenkin loppuvaiheessa hiljenee kitaran soittamaan kahteen säveleen, jota värittää kaksiääninen, surumielinen hyminälaulu. Edellisen biisin kaunis loppu jatkuu For Everything That You Lost-kappaleessa. Jälleen puhdas kitara soittaa neljän sävelen pohjan, johon korealainen puhallinsoitin alkaa soittamaan surumielisiä säveliä pianon myös lisätessä heleitä ääniä. Kappale kasvaa pikkuhiljaa pysyen hyvin kauniina. Vinyylinpuoliskon lopettaa Abyss, joka on jälleen tylynpää osastoa. Kappaleessa on vierailevan Igniton voimallisesti puhuma teksti. Kappaleiden tekstejä ei ikävä kyllä ole käännetty levynkannessa englanniksi, mutta hyvin painavalta Abyss-kappaleen sanottava vaikuttaa.

Deus Benedicat Dini avaa vinyylin B-puolen rumpujen ja lautasten hitailla tasaisilla iskuilla. Mukaan tulevat korealaiset puhaltimet soittaen fanfaarimaista musiikkia. Lopulta kappale räjähtää lähes kaoottiseksi, kun sähkösoittimet tulevat mukaan. Yhtye aloitti lauantain keikkansa tällä kappaleella ja mikäli joku odotti Psyn kaltaista iloista listapoppia, hän todennäköisesti poistui paikalta. Kappaletta seuraa toinen levyn surumielisen kauniista kappaleista, the Mountain. Kappale alkaa tunnelmallisella tapailulla ja monien muiden Jambinain kappaleiden tapaan kasvaa edetessään isommaksi. Haegeum ryhtyy pian soittamaan samaa, surumielistä ja yksinkertaista melodiaa koko kappaleen ajan kitaran ja Geomungon kehittäessä melodiaa eteenpäin samaan aikaan. Naburak-kappale alkaa vauhdikkaasti Geomungolla ja pysyykin lähes loppuun asti levyn vauhdikkainpana palana. Lopussa tunnelma muuttuu hyvin hiljaiseksi muistuttaen Pink Floydia psykedeelisemmillaan. Levyn lopettaa hienosti "hittikappale" They Keep Silence, joka tuo vähän mieleen kotoisen Sielun Veljemme. Kappale alkaa jälleen hypnoottisesti Geomungolla, johon kitaristi-vokalisti Ilwoo alkaa laulaa hyytävästi. Tarttuvuudestaan huolimatta kappale ei siis tule soimaan Radio Novalla tai muullakaan kanavalla Radio Helsinkiä ehkä lukuunottamatta.

Vaikka Differance jo oli hyvin mielenkiintoinen levy, on Jambinai tällä uutukaisellaan mennyt aimo harppauksen eteenpäin. Levy on kaikella tapaa ehjempi, kypsempi, varsin syvällinen ja monipuolinen kuulostaen kuitenkin vain ja ainoastaan Jambinailta. Suosittelen levyä lämpimästi kaikille uudesta, persoonallisesta musiikista kiinnostuneilla, koska mielestäni Jambinai on paras 2010-luvulla aloittanut bändi! Luulen, että levy miellyttää esim. King Crimsonin faneja, sillä vaikka Jambinai ei juurikaan ko orkesteria tyyliltään muistuta, sen hyvin eri ääripäistä kumpuava musiikki on tehokeinoiltaan yhtä valloittavaa.