Morpe's blog

Pekan vinyylien julkaisutahti on tänä vuonna ollut huomattavasti edellisiä hitaampi, sillä tähän mennessä on ilmestynyt vain uusintajulkaisu tästä "Vitamins"-kokonaisuudesta (kukkaron kannalta se on tietysti hyvä asia, julkaistavaa kun riittää). Levyn kappaleet on nauhoitettu jo vuonna 1975 ja suurin osa niistä julkaistu CDr:nä vuonna 1997. Tällöin levy julkaistiin Gandhi-Freud -duo nimellä, mutta mistään en ole löytänyt tietoa, kuka mahtoi olla duon toinen osapuoli. Jokatapauksessa levyn musiikki on tehty täysin koskettimilla. Kaikella tapaa on hienoa, että juuri tämä levy oli Pekan seuraava julkaisu, koska alkuperäistä CDr:ää ei saa enää oikein mistään edes käytettynä. Vitamiinien ohella Pekka on levyllä antanut musikillisen asun myös osalle hivenaineista sekä merkittäville filosofeille, psykologeille ja taiteilijoille, kuten Freudille, Gandhille ja Picassolle. Pekka ilmeisesti kokee myös merkittävän panoksen ihmiskunnalle antaneet ihmiset vitamiineiksi. Tälle levylle lisänä ovat tulleet myös kaksi versiota akupunktiosta ja opium. Lieneekö kappaleet lisätty saman nauhoitusajankohdan vuoksi vai onko viimeisessä kappalelisäyksessä kyse Pekan omalaatuisesta huumorista, buddhalaisena kun hänen ei luulisi pitävän huumeita vitamiineina.

Ensimmäisen levyn aloittaa hyvin levoton ja poukkoileva Freud. Tunnelma muuttuu kuitenkin Akupunkture1:sen myötä seesteisen sykkiväksi. Kappaleen toinen versiointi on puolestaan levottomampi ja väpättävä. Kuten voi arvata, myös seuraava Opium on aika levoton, mutta kuitenkin matalat synasoundit tekevät siitä hypnoottisen. Seuraavassa B12-kappaleessa puolestaan on aika avaruudelliset tunnelmat. B-puolen aloittaa levyn ahdistunein kappale Molybdene, joka löytyy myös Madam I´m Adam-kokoelmalta. Seuraava Gandhi on puolestaan levyn upein kappale. Siinä kuullaan hyvin polkuharmoonimaista soundia, josta tulee mieleen hieman saman aikakauden Nicon goottitunnelmat. Kappaleessa on myös ilmapommitukselta kuulostavia syntikkaefektejä. Myös seuraava Michelangelo on erittäin hieno. Se alkaa rauhallisella sydämensykkeellä, jonka päälle kuullaan Pekka Strengin "Olen Väsynyt"-kappaleen tyylisiä soundeja. Loppuvaiheessa syke kiihtyy ja kappaleessa kuullaan myös takaperoissoundeja. Platon puolestaan menee pitkään aika monotoonisella syntikkaloopilla, kunnes loppuvaiheessa kuullaan korkeita poukkoiluja. Ensimmäisen levyn lopettaa hyvin ahdistunut Picasso.

Toisen levyn aloittaa puolestaan levyn humoristisin kappale Chromium. Jokainen voi kuulla sen bassotaustassa oman sanansa, minä kuulen siinä toistuvan "murimurimuri". Kappale jakaa takuulla kuulijat niihin, jotka inhoavat sitä ja niihin joilla se nostattaa virneen. Seuraavaksi levyllä tuleekin loppujen vitamiinien sarja alkaen levottoman vinksahtaneesta A:sta, joka oli sisällytettynä myös More Arctic Hysteria -kokoelmaan. Myös C on samankaltainen, mutta hieman vähemmän vinksahtanut sisältäen itämaista melodiakuljetusta. E sisältyi B3:n ohella "Other Power"-kokoelmaan ja on hyvin avaruustunnelmainen. Seuraava viiden B-vitamiinin sarja muistuttaa samankaltaisessa sykkimisfrekvenssissään toisiaan, mutta B1 on niistä seesteisin ja melodisin, B2 ja B3 liikkuvat avaruustunnelmissa kun taas B5 ja B6 ovat levottomimpia. Magnesium ei jälleen ole liian tosikkomaisesti musiikkiin suhtautuville, koska kappaleessa pierumaiset bassosoundit kuljettavat sitä verkkaisesti. Copper palaa hyvin levottomiin, A-vitamiinimäisiin tunnelmiin, kun puolestaan Manganese jatkaa pidemmillä äänillä siitä, mihin Magnesium jäi. Levyn lopettaa upeasti Zinc, jossa kuullaan levottoman kuvioinnin taustalla joltain ihmeelliseltä elektronicembalolta kuulostavan synasoundin soittamia pitkiä ääniä.

En kun vain ihmetellä, miten tämä levy jäi nauhoitusvuonnaan julkaisematta. Samana vuonnahan ilmestyi Brian Enon Discreet Music ja vaikka toki sen ansiot myönnänkin, on tämä levy elektronisen musiikin saralla paljon mielenkiintoisempi. Tokihan niin Eno kuin Pekkakaan eivät olleet ensimmäisinä asialla tämäntyyppisessä musiikissa krautrockin pioneerien aloittaessa jo viitisen vuotta aiemmin. Luultavasti kyse on ollut paljon siitäkin, ettei Pekka ole erityisemmin huomiota halunnut musiikilleen juuri koskaan. Uskoisin Love-recordsin olleen kiinnostunut hänen musiikistaan, mutta mies päätti kuitenkin julkaista kaiken omalla O-merkillään, jolla luultavasti on ollut hyvin mimimaalisesti näkyvyyttä. Kuten aiemmassa levyarvioinnissa kerroin, Pekka sai kuitenkin näkyvyyttä englantilaisissa avantgardepiireissä 70-luvun lopulla ja olihan Nikke Nikamo laittanut Kim Fowleyn mukana Spermin Shhh-levyn Frank Zapalle toimitettavaksi. Ehkäpä juuri tuo teko poiki levyn USA-julkaisun 2000-luvulla. Mielenkiintoista olisi tietää, onko Pekalla aikeita julkaista täysin uutta musiikkia. Kuudes Aisti-festivaaleillahan vuonna 2012 hän esitti läppäriltään tilanteessa miksaamiaan käsittääkseni julkaisemattomia kappaleita. Toki olen iloinen siitäkin, jos tämä vanhojen vain CDr:nä julkaistujen kappaleiden julkaiseminen jatkuu. Vaikka tätäkään viimeisintä Vitamins-julkaisua ei voi sanoa mitenkään helposti lähestyttäväksi, on se mielestäni hyvä aloituslevy Pekan musiikista kiinnostuneelle. Mielestäni levy on paras Pekan pelkästään koskettimilla tehdyistä, pidän kovasti sen orgaanisista soundeista.

Procolin ohella tämä uusi Hawkwind levy oli erittäin positiivinen yllätys. The Xenon Codexin jälkeen en ole bändin uudempiin levyihin tutustunut. Tuo levykään ei huono ole, mutta sen kylmä soundimaailma sai minut keskittymään lähinnä bändin 70-luvun ja korkeintaan 80-luvun tuotantoon. Tällä uutukaisella erityisesti viehättää hyvin orgaaniset, bändin 70-luvun tuotantoa muistuttavat soundit. Lukuisia miehistönvaihdoksia kokenut yhtye sai tälle uudelle levylle jälleen uuden, Magnus Martin -nimisen miehen koskettimiin. Dave Brockin lisäksi bändissä sentään soittaa edelleen pitkäaikaisena rumpalina Richard Chadwick. Brockin mukaan levy on ainakin osittain teksteiltään jatkoa edellisen vuoden E.M. Forsterin scifi-klassikkoon perustuvaan teemalevyyn "the Machine Stopsiin". Kiertueellekin bändi uuden levyn myötä lähtee, mutta näillänäkymin esiintyy vain kotimaassaan.

Lyhyen pianointron jälkeen levy käynnistyy voimallisesti boogierytmiin nimikappaleella. Brock laulaa efektin läpi hyvin Nik Turnermaisesti, kappale muuttuu loppua kohden niin kitara- kuin syntikkaefektien myötä hyvin psykedeeliseksi. Seuraava "Cottage in the Woods" jatkaa samankaltaisissa, mutta paljon melodisimmissa ja rauhallisemmissa tunnelmissa. Voimasointujen jälkeen kappale pysähtyy kosketintaustoihin ja lyhyeen puhuttuun osuuteen, jonka jälkeen tulee lyhyt suhinakappale "the Woodpecker". "Have You Seen Them" on puolestaan hyvin kauniin melodinen ilman sen kummempia häröilyjä. Yksi levyn huippuhetkistä on seuraava, erittäin kosminen "Ascent". "Space Ship Blues" on puolestaan "Silver Machinen" uusin päivitys, jossa Big Bill Barry vetelee viululla kuin Simon House aikanaan. "The Wind" taas on mm. lintujen äänistä koostuva, puhuttu kollaasi saaden puolivälissä myös musikillista taustaa. "Vegan Lunch" palauttaa taas tiukalla boogiellaan tunnelmat maankamaralle, mutta kappaleessa kuullaan myös erittäin hienoja melodisia välikkeitä. Seuraava "Magic Scenes" vie kuulijan jälleen avaruuksiin. Heti perään tuleva lyhyt akustinen "Dark Land" on myös levyn upeinpia hetkiä tuoden mieleen hieman "Hall Of the Mountain Grillin" "Wind Of Changen". "Wood Nymph" jatkaa levyn avaruuslinjaa, mutta ehkä liiallisessa pituudessaan on levyn tylsinpiä kappaleita. Jälleen puhetta sisältävästä "Deep Cavernista" päästään hienoon loppuspacejamitteluun nimeltään "Magic Mushroom", joka tuo hieman mieleen "Levitation"-kappaleen.

Kun nykymusiikki muutamaa ilahduttavaa poikkeusta lukuunottamatta tarjoaa minulle kovin vähän, on hienoa, että nämä vanhat sotaratsut tekevät näinkin hienoja levyjä. Hawkwindia lukuunottamatta spacerock ei ole ollut mitenkään minua erityisesti kiinnostava musagenre. Mahtavaa on kyllä, että mikäli bändi jatkaa tällä julkaisutahdilla, se tulee täyttämään levyillään minun tarpeeni. Kaksi kertaa yhtye tuli 2000-luvulla nähtyä, mutta kyllä kerta vielä lisää olisi paikallaan, mikäli yhtye vielä Suomeen päätyy.