Morpe's blog
Mielestäni tämä viime vuoden keväällä ilmestynyt Circlen viimeisin levy oli viime vuoden paras levy. Tosin yhtye on julkaisutahdissaan varsin aktiivinen, joten levyn jälkeen on kerinnyt tulla 2 kasetti-live-julkaisua. Levyn aloittaa mielestäni onnistunein Koitto-kappale. Kappale alkaa munkkimaisella hymistelylaululla ja heleällä surumielisellä kitaralla. Mukaan tulevat basso, rummut ja torvisoittimet. Tunnelma muuttuu alun surumielisyydestä hieman uhkaavammaksi, mutta kuitenkin koko kappaleen ajan liikutaan varsin keskiaikaisissa tunnelmissa. Seuraava kappale Kävelen Luiden Päällä luo puolestaan enemmänkin shamanistisia tunnelmia, joista tulee ehkä hieman mieleen Sielun Veljien hieno Suomi-Finland levy. Rumpujen kompleksiseen rytmiin kitaraa hakkaa ensin yhtä säveltä ryhtyen kappaleen edetessä luomaan hienoa kuviokudelmaa. Ainoat ihmisäänet tässä kappaleessa ovat shamanistista karjuntaa, joka toimii hyvin tehokkaasti.
Vinyyliversion toisen puolen aloittava Aavasaksa on albumin valoisin kappale, kuitenkin myös tässä kappaleessa on lievää synkkyyttä luovaa munkkihyminää. Aldebaran palaa keskiaikaisiin tunnelmiin yhdistäen hienon munkkihyminämelodian Kävelen Luiden Päällä -kappaleen tyyliseen kompleksiseen rumpurytmiin. Lopettava Madonna of Viggiano tuo mukaan ainoana kappaleena särökitaraa voimakkaana elementtinä. Kappale on jälleen hyvin uhkaava, jossa ainoana on laulettuja sanoja. Nämäkin sanat ovat kuitenkim mantramaisia, joita toistetaan useaan otteeseen. Sanoista en ihan täysin saa selvää, mutta kuulostavat minulle englannin ja italian yhdistelmältä. Suositeltavinta levyä on kuunnella kuulokkeilla, koska mukana on hiljaisia elementtejä, joita ei välttämättä kuule kaiuttimista. Muutenkin levy tietynlaisessa meditatiivisuudessaan vaatii täyttä keskittymistä, jos ohessa tekee jotakin, muuttuu musiikki helposti taustamusiikiksi, josta ei jää mitään mieleen.
Circle, tuo Porin ihmehän aloitti jo 90-luvulla tehden aluksi hyvin aggressiivista, särövoittoista voimakasta musiikkia. Musiikki oli alusta lähtien hyvin kokeilevaa, joillakin levyillä jopa hyvin avantgardistista. Vuosituhannen vaihteen jälkeen yhtye ryhtyi lisäämään yhä enemmän akustisia elementtejä musiikkiinsa palaten välillä sähköisiin, toisaalta suuntautuen joillakin levyillä hyvin ambientmaiseen musiikkiin. Yhtye ei musiikistaan itse ole käyttänyt progrock termiä, mutta eräät yhtyeen discogsissa olevat levyt ovat myös tämän määreen saaneet. Yhtye on käyttänyt kylläkin musiikistaan krautrock-termiä ja tämänkin uutukaisen kohdalla allekirjoitan sen. Jos siis pidät esim. Can-yhtyeen junnaavasta, mutta hienoja tunnelmia luovasta meiningistä ja kuitenkin variaatioita junnavuuteen tuovasta musisoinnista, pidät varmasti myös tästä Circlen levystä.
Erikoisjulkaisuja metsästäville vinyylinkerääjille mainittakoon, että Circle on julkaissut tästä levystä sinisen värivinyyliversion ja myös aiemmista, ennen vinyylinä julkaisemattomista viime aikoina värivinyylejä (aivan juuri ilmestyi kirkkaalla vinyylillä versio bändin mainiosta 90-luvun Pori-albumista). Samaan aikaan Circleläisten projekti-yhtye Pharaoh Overload (kyllä, tämä projekti on antanut nimensä tälle Circlen levylle) julkaisi Circle-nimisen levyn. Tämä sinänsä ihan mainio, samankaltaisella kannella varustettu "sisar"-levy onkin sitten enemmän ambient-tyyppistä, ehkä kasarityyppisillä rumpukompeilla ja -soundeilla varustettua instrumentaalitunnelmointia, joten ei siitä sen enempää.
