Morpe's blog

Tämä Red Krayolan ja Art & Languagen yhteistyössä tekemä levy oli yksi minun viime vuoden kohokohdista. Red Krayola-orkesteria voi hyvin sanoa ehkä merkittävimmäksi tuntemattomaksi orkesteriksi. Ainakaan minun musiikkiatuntevasta ystäväpiiristäni kukaan ei tunnu tietävän sitä. Tässä viime aikoina olen löytänyt muutamia hienoja artisteja, joiden suosio tuntuu paljolti rajoittuvan Yhdysvaltoihin. Kuitenkin Red Krayolalla on ilmeisesti pientä, mutta vankkaa kannatusta Keski-Euroopassa ainakin siitä päätellen, että se keikkaili siellä 80-luvulla. Yleisesti bändiä pidetään niin punkin, new waven kuin no-wavenkin esi-isinä, mutta bändin virtuosimaisesta soitannasta ja kaikenlaisesta tyylien sekoittamisesta johtuen se hyvin helposti herättää myös avarakatseisen progefanin kiinnostuksen.

Bändi perustettiin jo 1966 bändin nokkamiehen Mayo Thompsonin, Frederick Barthelmen ja Steve Cunninghamin toimesta Houstonissa, Texasissa. Ollessaan 13th Floor Elevatorsin kavereita he saivat myöskin International Artist-yhtiöltä levytyssopimuksen. 1967 ilmestyi bändin klassikkolevy "Parable Of Arable Land". Seuraavalla "Coconut Hotelilla" yhtye lähti hyvin kokeilevaan suuntaan, että jopa vapaamielisellä 60-luvulla levy-yhtiö kieltäytyi julkaisemasta sitä epäkaupallisena. Levy julkaistiin vasta 1995. Vuonna 1968 ilmestyi sitten "God Bless the Red Krayola and All Who Sail With It". Ollessaan enemmän konventionaalinen, mutta hyvin mimimalistinen se ei myynyt juuri lainkaan, joten bändi hajosi. Mayo Thompson teki hienon folk-vaikutteisen soolo-levyn ja liittyi sittemmin käsitetaidekollektiiviin nimeltään Art & Language. Tämän viime vuonna ilmestyneen levyn lisäksi Red Krayola on julkaissut Art & Languagen kanssa 5 levyä, lisäksi Thompson on 70-luvun lopulta lähtien julkaissut Red Krayolan nimellä levyjä hyvin vaihtelevilla kokoonpanoilla alkuperäisten jäsenten liittyessä mukaan yhdelle levylle. 90-luvulla mm. punkia julkaissut Drag City-yhtiö innostui Red Krayolasta ja on sittemmin ollut yhtyeen julkaisija (julkaisi mm. juuri tuon hyllytetyn Coconut Hotellin).

Tämä bändin viimeisin tuotos on nauhoitettu jo 1984 ja jäänyt jostain käsittämättömästi syystä julkaisematta (ehkä Thompson oli levyjen myynnin suhteen liian luova tuohon aikaan). Levy muistuttaa hyvin paljon sitä edeltänyttä samalla kokoonpanolla tehtyä "Black Snakes"-levyä. Pohjan musiikille muodostaa Thompsonin, rumpali Chris Whiten ja basisti Ben Annesleyn soittama hyvin tiukka yhteistyö. Musiikkia puolestaan värittää Allen Ravenstinen niin koskettimilla kuin saxofonilla soittamat joko ujeltavat tai säksättävät äänet. Thompsonin naivistinen laulutyyli takuulla jakaa kuulijat, joko sitä inhoaa tai rakastaa. Kaikella tapaa yhtye tuohon aikaan kuulosti vinksahtaneelta Talking Headsilta. Tuotanto puolestaan on hyvin sofiskoitunutta kun se niin 60-70-luvulla ja myöskin 90-luvulta eteenpäin on ollut kuivempaa. Levyn kolme ensimmäistä kappaletta menevät hyvin funkeissa tunnelmissa. Kolmannessa Parents Get Cross -kappaleessa taas bändi innostuu hyvin jazz-henkiseksi. "Strong Romance" puolestaan etenee vauhdikkaalla samba-rytmillä ja levynpuoliskon päättää nykivällä 5/4-kompilla menevä "Little Doubts". Levyn toinen puolisko on kokonaisuudessaan hyvin funk-henkinen, mielenkiintoinen on "Make Believe In Moderationin" koskettimella tehty, kolmea eri säveltä vaihtava hyvin palosireenimäinen ääni. Tällä levyllä kuin myös monilla muilla Krayolan ja Art & Languagen yhteistyölevyillä tekeminen tuntuu jakaantuvan siten, että Krayola vastaa musiikista ja jälkimmäinen teksteistä. Tämän levyn teemana on lastenkasvatusneuvot vanhemmille.

Varmaankin tätä hyvin vaikeasti kategorisoitavaa bändiä voisi luonnehtia lähinnä taiderockiksi. Vertailukohta alkupään Roxy Musiciin ja Mothers Of Inventioniin ei ole kaukana. Liian vakavasti musiikkiin suhtautuvalle progefanille yhtyettä ei voi suositella, koska tietynlainen naivistisuus ja leikkimielisyys leimaa kaikkea Thompsonin tekemää musiikkia. Jos kuitenkin kiinnostus heräsi, on niin tämä levy kuin samalla yhteistyökuviolla tehty Kangaroo? ja Black Snakes hyviä aloituslevyjä. Kaikella tapaa tämä yhtye on Familyn ohella ollut minulle kaikista merkittävimpiä myöhemmän iän musiikkiuutuuksia.