Levy-yhtiön tiedotteen mukaan tämä on sinfonista neo-progea parhaimmillaan. Minun mielestäni tässä on käytössä kaikki proge-kliseet mitä vuosien mittaan on keksitty. Tosiaankin kyseessä on omalla tavallaan täydellinen suoritus. Ensi alkuun kuulostaa hyvältä ja lupaavalta - joskin heti tutunomaiselta, nimiä mainitsematta - mutta vähitellen alkaa huomaamaan, että tässä ei ole mitään omaperäistä annettavaa.
Mitä tästä nyt muuta osaisi sanoa, tarkoitukseni ei ole loukata tekijöitä, varmaankin he ovat aivan vilpittömästi tehneet parhaansa ja soittajina heissä ei ole mitään vikaa. Tällaista vain on tehty jo niin monen monta kertaa etten keksi ainuttakaan syytä käyttää aikaa juuri tämän levyn kuunteluun.
jiikoo
Beledo on Uruguaylaissyntyinen, nykyisin New Yorkissa asuva multi-instrumentalisti/säveltäjä. Pääinstrumenttinsa on kuitenkin sähkökitara. Levytysuraa hänellä on takanaan jo lähes neljä vuosikymmentä, mutta nyt on kyseessä hänen debyyttinsä Monjune Recordsille. Levy on äänitetty viime vuonna Indonesiassa.
Minun makuuni levy on liian viihteellistä, toki erittäin hyvin soitettua fuusiojazzia. Ylivoimaisesti parhaina kappaleina erottuvat Mechanism - joka aloitusraitana lupaa liikaa ollen vahvaa ja vetreää rockjazzia ilman viihdekuorrutusta - sekä nelosraita Lucilla, jossa Beledo kunnostautuu sekä espanjalaisen- että sähkökitaran, mutta myös nauhattoman sähköbasson kanssa.
Joo, vaikka itse en kauheasti innostu tästä kokonaisuutena, niin kyllä mä suosittelen antamaan tälle mahdollisuuden, ainakin jos pidät fuusiosta noin yleensä ottaen, ja varsinkin koska Beledon lisäksi levyllä soittavat basistit Lincoln Goines sekä Tony Steele ovat kuulemisen arvoisia.
jiikoo