Kuullessani, että Pale Saariselta on tulossa "Hendrixiä haitarilla"-levy, tunnustan ennakkosuhtautumiseni olleen aika torjuva. Mutta sitten, Radio Helsingistä kuulin muutaman kerran Gypsy Eyesin, ja taas kerran oli myönnettävä, että negatiivinen ennakkoluuloisuus on väärä tapa suhtautua uusiin asioihin.
Todellakin, Pale - ja loistavat soittokumppaninsa - on luonut hienon ja yhtenäisen kokonaisuuden, jossa ei yritetä ylittää Jimi Hendrixiä virtuoosimaisella soittamisella, vaan kunnioitetaan osaa hänen parhaista sävellyksistään tuoreilla soundeilla ja sovitusideoilla.
Soittajana levyllä vierailee suuri joukko Suomen tämän hetken eturivin muusikoita, joista koko levyä ajatellen nimeltä on mainittava rumpali Anssi Nykänen, jonka takuuvarma työskentely on levyn tukeva kivijalka. Lisäksi tottakai on erikseen kehuttava laulaja Reeta Vestmania, jonka tulkinnat tuovat ihastuttavaa tuoreutta näihin esityksiin.
Yhtään huonoa esitystä levyllä ei ole. Omiksi suosikeiksini ovat nousseet kauniit May This Be Love ja Angel. Lisäksi kerta kerralta paremmalta kuulostaa Third Stone From The Sun, jossa myös basisti Ape Anttilalla on huomattava osuus. Ja itseasiassa kaikki muutkin kappaleet vain paranevat kuuntelukertojen myötä...
Mutta entäs sitten se haitari? Mielestäni Pale soittimineen kuulostaa niin hienolta että kyllä levyä voi lämpimästi suositella kaikille Hendrixin ja pirunpalkeiden ystäville!
jiikoo