JProk's blog

Heti aluksi täytyy tunnustaa, että Jartse Tuominen ei ole minulle kovin tuttu artisti/muusikko/kitaristi/säveltäjä, mutta ei täysin tuntematonkaan.  Muistan albumin ”Black and Blue”, jossa tunnetut suomalaiset tangot taittuivat bluesiksi ja vieläpä melko muhevasti.  Muistan myös tyylikkään version Anssi Tikanmäen biisistä  ”Balladi elokuvasta Klaani”, mutta siihen se melkein jääkin. Kaukaisia muistoja siis. Nyt asiaan tule muutos.

En taida olla ainoa, jolle Jartse Tuominen ei värisytä kelloa.  Näin ei pitäisi olla, sillä mies on ehtinyt tehdä vaikka mitä. Tuominen on esiintynyt huippumuusikoiden (Joe Satriani, Jackson Browne, Doobie Brother jne jne) kanssa. Hän on järjestänyt GTR –kiertueita 2000 –luvun puolessa välissä maamme huippukitaristien kanssa.  Hän on tehnyt musiikkia elokuviin, mainoksiin ja tv-sarjoihin (kultalevy Musta Sade –biisistä samannimiseen tv-sarjaan). Hän on osallistunut Euroviisu-karsintoihin ja esiintynyt Olympialaisissa Salt Lake Cityssä, vuonna 2002. Jartse Tuominen on tehnyt levyjä mm Outburst ja Indiana –bändien kanssa, sekä useampia soololevyjä. Huh huh… ja silti miestä ei juuri tunneta muusikkopiirien ulkopuolella, valitettavasti.

Viime vuonna julkaistulla Untold Stories –levyllä Tuomisen kanssa soittavat koskettimia Pekka Siistonen, bassoa Harri Rantanen ja rumpuja Anssi Nykänen. Lisäksi mukana soittavat Amerikan vahvistukset bassossa Steve Bernal ja rummuissa Brannen Temple (mm Chaka Khan, Eric Burdon). Positiivinen yllätys oli se, että vaikka kyse on kitaristin soololevy, niin levyllä esiintyy ensisijaisesti säveltäjä Tuominen, joka nyt sattuu olemaan maailmanluokan kitaristi. Kyse ei siis ole pelkästään loputtomista kitarasooloista ja sairaan nopeista sormista… vaan hienoista sävellyksistä, joissa löytyy suomalaista melankoliaa kansainvälisellä otteella.  Tilaa annetaan hienosti myös muille soittajille.  Kolme ensimmäistä kappaletta ovat tyylikkäitä proge-jazz-fuusio sävellyksiä Joe Satrianin, Steve Morsen tai vaikkapa Carlos Santanan hengessä, häviämättä piiruakaan näille mestareille.  ”Time to Go” rauhoittaa tunnelmaa ja mieleen tulee Gary Mooren hitaat tunnelmoinnit.  ”Simppa Goes to Töysä” voisi olla nimeltään ” Jartse Goes to Proge”.  Camel –yhtyeen tunnelmat hieman raskaammalla poljennolla.  Tykkäsin.  Jos Brian Setzer ottaisi progea biiseihinsä , niin lopputulos voisi kuulostaa ”Trouble Sufflelta”.  Levyn päättävässä  ”Farewell” –biisissä saattaa olla jotakin tuttua, eikä ihme, sillä kappale on omistettu Gary Moorelle. Erittäin tyylikästä ja pakahduttavan kaunista.  


Vaikka fuusio-jazz ei tyylisuuntana olisikaan suosikkilistasi kärkipäässä, niin ”Untold Stories” levyyn kannattaa silti tutustua. Levy on valittu Saksassa kuukauden levyksi ja Hollannissa pariin kertaan viikon levyksi. Se herättää kysymyksen, että miksi ei Suomessa?