Home Articles > Record Reviews

Devin Townsend Project - Transcendence

Jul 10 '16 | By Tero Honkasalo | Views: 1305 | Comments: 0

Devin Townsendilla oli vaikeuksia oman kasettinsa kanssa, kun hän työskenteli edellisen Devin Townsend Projectin levyn kanssa. Z² oli kuitenkin hieno teos. Koska Devin ei halunnut päästää itseään helpolla, tuo tuplalevy piti käydä esittämässä Royal Albert Hallissa erityisen ison produktion kanssa. Stressiähän moisesta pukkaa. Jostain syystä tämä nero tuntuu nauttivan siitä. Hän pohti mitä voisi tehdä seuraavaksi. Sinfonian säveltäminen olisi ainakin uutta. Sellainen siis. Koska nämä DTP-levyt ovat alusta loppuun Devinin käsialaa, puuhaa ja vastuuta alkoi olla taas yli äyräiden. Oli hilkulla, että Transcendence olisi jäänyt tekemättä.

Devin huomasi ikänsä. Ajatus siitä että kaikkea ei enää pitäisikään pystyä kontrolloimaan oli uusi, mutta kiehtova. Perheellisenä Devin varmaankin tajusi, että aina kaikki ei mene sinnepäinkään kuin oli toivonut. Oli miten oli, nyt myös bändin jäsenet pääsivät vaikuttamaan musiikkiin ja siihen kuinka se on esitetty. Uutta on myös se, etä studiossa Devinillä oli apunaan toinen korvapari. Adam Getgoodin, nimi on enne, ansiosta kiekko kuulostaa paremmalta kuin yksikään aiemmista Townsendin tuotoksista. Tuttuun tapaan musiikissa on kerroksia vaikka kuinka paljon, mutta mikään ei huku tai jää minkään alle. Miksaus on äärimmäisen erotteleva. Tätä voi kuunnella hiljaa tai kovaa. Mieluummin naapurien kanssa.

Transcendence on jollain tapaa rauhoittuneen miehen tuotos.  Siis Devinin levy tämä bändin osallistumisesta huolimatta on. Jo Blue Skylla oli kypsemmät hetkensä. Nyt niitä on lisää. Musiikki on enemmän progea kuin metallia.  Se on enemmän rauhallisen raskasta kuin vihaista ja ankaraa. Se on esitetty tiukasti, muu ei varmaan tulisi kyseeseenkään, mutta siitä huokuu tietynlainen vaivattomuus, rentous, jopa kepeys. Naislaulajia ja kuoroa käytetään upeasti yhtenä levyn instrumenteista.

Levyn avaa uusi versio Infinity-levyltä ja lukuisilta keikoilta tutusta Truthista. Sen Hallelujah-hokema luo jopa uskonnollisen hartaan tunnelman. Musiikki soi todella isosti. Stormbending on nimensä veroinen. Failure muistuttaa jollain tapaa Casualties of Coolista. Ryan Van Poederooyen osoittaa, että häneltä onnistuu muukin kuin tuplabasarien tikkaaminen. Kitarasoolo on kovinkin harhaileva ja tuo mieleen Steve Vain tyylin. Secret Sciences on poppia isoilla riffeillä. Mike St-Jeanin koskettimet tekevät muuten tasapaksusta raidasta yhden levyn parhaista.  Higher on levyn proge-eepos. Ei ole yllätys, että se on suosikkini. Siinä on kaikkea mitä isossa teoksessa pitää olla. Ja tuo kaikki toimii saumattomasti. Stars on progpia. Proge ja poppia. Biisin tunnelma on lohdullinen ja armelias. Transcendence on hypnoottinen esitys. Se uskonnolllisuus tulee taas mieleen. Offer Your Light on Nightwish-metallia. Levy tarvitsi yhden nopean kappaleen ja se on tässä. From The Heart tulee juurikin sieltä, suoraan sydämestä. Devin laulaa rakkaalleen.Päätöksenä kuullaan Ween-cover Transdermal Celebration. Alkuperäinen on hyvä. Tämä on vielä parempi. Tämä on taas niitä levyjä jonka kohdalla voi todeta hyvällä omatunnolla, enemmän on enemmän, mutta ei koskaan liikaa.

Tero Honkasalo

No comments
You need to sign in to comment