Home Articles > Record Reviews

BIG BIG TRAIN: Folklore

Jun 1 '16 | By Harold the Barrel | Views: 1012 | Comments: 0

Tutustuin ja tykästyin tähän brittiyhtyeeseen muutaman vuoden takaisen English Electric -albumikaksikon myötä, vaikka onhan poppoo ollut kasassa muodossa tai toisessa jo 90-luvun alkuvuosista lähtien. Minuun yhtyeessä vetosi -ja vetoaa yhä- moni asia: bändistä huokuva romanttiskonservatiivinen englantilaisuus, runsas soitinvalikoima, orgaanisuus sekä yhtyeen omaleimainen soundi, josta on toki löydettävissä progen kultakaudelta tuttuja elementtejä mutta myös hyvin monipuolinen vaikutekirjo, kansanmusiikista americanan kautta hard rockiin. Hard rockia itämaisin sävyin kuullaan myös yhtyeen uusimman levyn eeppisellä avaus- ja nimiraidalla. Levyn, jolla BBT kuulostaa toki itseltään, mutta hakee myös uusia, ehkä hieman suoraviivaisempia lähestymistapoja.


London Plane on sitten jo "tutumpaa" BBT-soundia: lempeä, melodinen ja kaunis - ainakin siihen asti, kun biisi tempossa yhtäkkiä kasvaa - on urkusoolon aika! Melankolisia ja hidastempoisia fiilistelyjä levyllä on useita, mutta rauhallisuuskaan ei aina ole laadun tae - välillä yhtye tuntuu junnaavan paikallaan ja ajoittain biisejä venytetään turhankin paljon. The Transit of Venus Across The Sun alkaa hienolla puhallinintrolla. Biisi on ehkä BBT:tä tyypillisimmillään ja sen melodisuus ja loppupuolen köörit tekevät siitä levyn vetovoimaisimman teoksen. Singlenä ja videona aikaa sitten julkaistu Wassail erottuu myös muusta biisimateriaalista suoraviivaisuudellaan. Mainittakoon, että mainio vokalisti David Longdon kuulostaa ajoittain edelleen erittäin paljon Peter Gabrielilta, jonka 80-luvun soolotuotannossa Wassail ei muuten hirveästi erottuisi joukosta. Biisi sinänsä on levyn tylsimmästä päästä. Sitten English Electric -levyjen ovat Big Big Trainiin muuten liittyneet myös kohtalaisesti soolotilaa saava viulisti Rachel Hall sekä ruotsalaisyhtye Beardfishista tuttu kitaristi Rikard Sjöblom.

Kyllähän britit (+ 1 amerikkalainen + 1 ruotsalainen) ovat taas tehneet mainion levyn, joka ei ehkä kokonaisuutena yllä kummankaan English Electric -levyn tasolle, mutta on silti yhtä aikaa helposti lähestyttävä, soundimaailmaltaan rikas, melodinen ja laadukas tuotos. Levy päättyy leppeisissä kesätunnelmissa ja jättää mukavan jälkimaun Telling the Bees -biisin myötä. 

No comments
You need to sign in to comment