Home Articles > Record Reviews

Progehurjastelua klassisin maustein - Khatsaturjan

May 9 '16 | By Matti Pajuniemi | Views: 1277 | Comments: 0

(Tämä on katkelma syksyllä 2016 ilmestyvästä kirjastani PROG FINLANDIA, jossa käsittelen suomalaisia progeartisteja 60-luvulta kuluvaan vuoteen.)

Khatsaturjanin taiteellisesti kunnianhimoinen proge on tasoonsa nähden jäänyt aivan liian suppeasti tunnetuksi. Vuosituhannen alussa aloittanut vantaalaisyhtye julkaisi 2015 neljännen albuminsa, eikä sitäkään tunnu kovin moni huomanneen. Atte Kurrin kirjaama bändihistoria kertoo jäsenten opiskelleen Vantaalla Vaskivuoren musiikkilukiossa. Ensiesiintyminen nimellä Laura & Naula oli osa Myyrmäki-hallin monitaiteellista tapahtumaa keväällä 2000; ”Soitimme monisatapäisen yleisön edessä hyvin vapaan tulkinnan Prokofjevin Romeon ja Julian pääteemasta, johon liitimme itse säveltämiämme pätkiä.”

Samana keväänä lukukauden päättäjäisissä uuden, taidemusiikillisen nimensä omaksunut yhtye – nyt kvartettina ilman viulisti Matti Murajaa – esitti katkelmia Dvorakin 9. sinfoniasta ja Mussorgskin Näyttelykuvista. Khatsaturjanin keikkahistoria päättyi tuohon, mutta puolitoista vuotta myöhemmin nelikko ryhtyi treenaamaan vantaalaisfestareita varten. Koska he eivät ylibuukkauksen takia sitten mahtuneetkaan mukaan, tavoitteeksi otettiin levynteko. Kotioloissa amatöörivoimin äänitetty Aramsome Sums (2002) on luokiteltu demoksi, mutta antaa vahvan näytön yhtyeen kyvyistä. Tiiviin polveileva proge on omaa sävellystuotantoa, Mussorgski- ja Berlioz-lainoja lukuunottamatta.

~~Erään uzbekistanilaisarvostelijan kannustamana yhtye tarjosi tuotostaan ranskalaiselle Musealle, jossa sitä pidettiin hieman alimittaisena. Pian tavoitteena oli kokonaan uudesta materiaalista koostuva, huolellisemmin toteutettu albumi. ”Klassiset vaikutteet olivat edelleen tärkeä lähtökohta ja nyt teimme entistä isompia sovituksia. Kuoroja ja jousiakin oli paljon”, Kurri muistelee. Äänityksiin käytettiin noin vuosi ja miksauksiin pari kuukautta päälle. Elokuussa 2005 valmistunut Aramed Forces of Simantipak ilmestyi Musealta seuraavan vuoden kesällä. Lähes 68-minuuttinen teos kuulostaa Colossuksen Teppo Nurmisen mielestä ”varhaiselta Queenilta, välillä selkeästi Frank Zappalta, välillä myös ELP:ltä, Weather Reportilta, Yesiltä tai Genesikseltä".

Meno ei tälläkään kertaa hyydy paikoilleen eikä herkullisessa koukeroisuudessa pihtailla. Taidemusiikilliset yksityiskohdat niin sävelrakenteissa kuin sovituksissa nivoutuvat luontevasti rock-kontekstiin, esimerkkinä 'Advent Rise' -kappaleen cembalo ja viulu. Khatsaturjanin lähes hengästyttävä progetykitys yhdistää Gentle Giantin eklektisyyden, Yesin mahtipontisuuden ja 10cc:n nokkeluuden. Paljolti koskettimien ympärille kerrostuvassa soundissa on sopivasti akustisia elementtejä, joita ilman stemmalauluin kuorrutettu kokonaisuus johtaisikin herkästi ähkyyn. Kuin muistumana yhtyeen taidemusiikillisista juurista 'The Mass' -eepoksessa hiljennytään välillä Händelin cembalosävelten äärelle.

Seuraavaa albumia Atte Kurrin, Ilkka Saarikiven ja Ilkka Piispalan ydintrio työsti pari vuotta pääosin kotioloissa; vain rummut äänitettiin ammattistudiossa Helsingissä. Disconcerto Grosso (2010) on edeltäjiään aavistuksen raskaampi ja sisältää lyhyempien kappaleiden seassa kaksi yhtyeen pisintä proge-eeposta. Neljännen levyn tekoon käytetty aika tuplaantui jälleen, nyt jo neljään vuoteen, mutta Beast, Machine & Man (2015) on tekniseltä tasoltaan yhä hiotumpi, sovitusten pysytellessä aiempaa kevytrakenteisempina. Khatsaturjanin tapaus havainnollistaa suomalaisen progen tilan: levyjä ilmestyy enemmän kuin koskaan, mutta keikkojen vähyyden vuoksi mitä taidokkaimmatkin progebändit jäävät puolituntemattomiksi.

No comments
You need to sign in to comment