Home Articles > Stories

Synamiitti goes HKI

Apr 18 '16 | By Teijo Salminen | Views: 1639 | Comments: 0

Turun syntetisaattoriseura on puuhannut vuosittain Synamiitti -nimisiä tapahtumia kotikonnuillaan Turussa. Tällä kertaa myös täällä maan syrjällä makoileva Helsinkikin sai nauttia pörisevien sähkölaitteiden tulvasta Ravintola Siltasessa Hämeentien varressa. Menestys oli taattu, tupa täyttyi innokkaista alan harrastajista jo heti ovien auetessa. Meno jatkui aina iltaviiteen asti yhtä innokkaissa merkeissä. Onneksi ravintolan tiskillä myös tarjoilu pelasi, eikä tiettävästi yksikään synafriikeistä ainakaan nestehukan vuoksi tuupertunut.

Siltasen tupa täynnä ja tunnelma tiiviin innostunut.

Mutta asiaan, ajattelin siis kirjoittaa nopean kuvareportaasin päivän annista (ja mikäs on kirjoitellessa sunnuntai-iltana Jukka Mikkolan Avaruusromua-lähetystä samalla kuunnellen). Varustuksena oli omat kuulokkeet, kamera ja puhelimen muistioapp, näillähän sitä kevyen kuvaraportin jo väsää.

Vanhaa Rolle-gearia on näytillä runsaasti, suuri osa SH-sarjalaisista Timo Ahlqvistin mukanaan tuomia.

Jo heti ulko-ovelta astuessa törmää uniikin näköisiin vempaimiin. Kyseessä ovat Ville Olaskarin VOLA -laitteet, eli erilaisia syntetisaattoreita, rytmikoneita ja drone-koneita viehättävän näköisissä koteloinneissa, joista varsinkin puukoteloiset olivat erittäin houkuttelevan näköisiä. Etulevyjen olemukseen oman piirteensä tuo laserleikkausmenetelmällä tehdyt merkinnät ja kuvioinnit. Ainoa Olaskarin standin laite, joka ei ollut hänen itsensä tekemä, oli kirkuvan punainen lelu-urku, joka oli kytketty kanttiaaltoefektiin, joka siis käyttää mitä tahansa äänilähdettä muuntamaan kyseisen signaalin kanttiaalloksi. Tätä voi sitten muokata eteenpäin, koneessa kun on alipäästösuodin leikkaus- ja resonanssisäätöineen sekä LFO.

Mielenkiintoinen laite on myös Olaskarin Moog Circuit Bending Challenge -skabaan tekemä sekvensseri, johon sai liitettyä erilaisista sähköleluista poistettuja äänilähteitä istutettuina piikkirimaliitännällä varustettuihin korttimoduleihin. Hauska idea jo sinänsä, mutta soundeja pystyi vielä muuttamaan ja moduloimaan Werkstatt-tyylisesti hyppylankapätsäämällä ja tietysti säätämällä kontrollisäädinrivistöstä. Ja kaikki nätissä puuviilukotelossa. Ihme jollei palkintoa irtoa... Esittely löytyy Youtubesta, samoin VOLA noisy stuff Facebookista. Suosittelen analogisen lämpimästi vilkaisemaan.

Nykyaikaisemman kaluston lisäksi paikalla oli tietysti myös vanhaa keyboardia. Toijalalaisella Erno Paloheimolla löytyi herkullinen 70-luvun setup, Rolandin SH-2000 ja Logan Piano String Synthesizer.

Jälkimmäinen italialaisinstrumentti on nimensä mukaisesti kolmiosainen yhdistelmälaite, jonka liukusäätimet toimivat normaalista poiketen ”päinvastoin” eli ylöspäin vähemmän, alaspäin enemmän. Yhtä kaikki, pienen hakemisen jälkeen kontrolleista alkoi saada jotenkuten selvää. Käyttämällä kaikkia osioita yhtäaikaisesti sai vehkeestä melko tymäkkää ääntä ulos. Koskettimistossa oli lisäksi omaan makuuni melko kiva tuntuma. Vanhasta Rollen SH-2000:a löytyi muuten mukavien rouheiden soundien lisäksi aftertouch, ominaisuus, jota ei ihan ensimmäisenä tahdo noin vanhasta raudasta tajuta etsiä.

 

Pääministerin täyskaima Juha Sipilä esitteli jo Tampereen Sähköiskussa silmäilemääni ARP 2600-kloonia. Tämänkin uustuotantolaitteen valmistus on jo itse asiassa lopetettu. Kuten Tampereella jo uumoilin, niin kyseinen on siis rakennussarjasta tehty, myös kotelointi on erikseen hankittu. Laitteessa on alkuperäistä mallia tarkkaan jäljitellen jousikaiku ja kaiutinasetelma vastavaiheessa pseudostereoefektiä varten.

Juha Sipilä ja Arp TTSH

Arpin kaverina oli toisen syntetisaattoriseuralaisen tuoman ARP-sekvensserin lisäksi matala eurorack, jonka jokainen moduli oli muuten eri valmistajan tekemä. Sipilän mukaan Doepferin parikymmentä vuotta sitten tekemän eurorack-lanseerauksen mukaan eri modulivalmistajien määrä on noussut eksponentiaalisesti. Se on helppo uskoa,sillä kenen tahansa tehtailemaan mielivän elektroniikkaosaajan kynnys ruveta modulivalmistajaksi on matalempi kuin koskaan.

Riku Kujanen ja Minimooginsa vm n. 1972 - eli samoja aikoja kuin Esa Kotilainen toi ensimmäisen Minin Suomeen Saksasta. Mukana oli myös toinenkin legenda, Prophet 5. Jaa... kenenköhän Prophetin kanssa samassa telineessä majailleet Oberheim ja Rhodes Croma olivatkaan... se jäi vähän epäselväksi...

Harvinaisemman puoleista vanhaa rautaa: Rhodes Chroma 80-luvun alkupuolelta. Jämäkkä, iso ja erikoisenpuoleinen laite, jonka parissa vierähtäisi tunti jos toinenkin. Todellinen aarre... ja No MIDI!

Jännempi juttu. Tämän kolmikon kanssa eniten aikaa vietin... en sittenkään Odysseun vaan tuon Korg Deltan (1979...) kanssa. Sympaattinen ja mielenkiintoinen peli, nimittäin. Varsinkin joystick...

Tapahtuma siis kesti virallisesti viisi tuntia, mutta noin kolmen tunnin aikana, jona ehdin paikkaa kiertää, kerkesin tutustua vain murto-osaan esillä olevasta laitemäärästä. Jupiter nelosta en ennättänyt tyyppäämään ja ne aaltopahvikoteloidut laitteetkin jäivät katsastamatta tarkemmin. Mutta kaikkiaan hienon työn ovat järjestäjät ja sponsorit tehneet, puhumattakaan seuralaisista, jotka ovat kalliita, harvinaisia ja uniikkejakin laitteitaan näytteille tuoneet. Toivonpa totisesti että tästä Synamiittien Helsinki-ulokkeesta muodostuisi jokavuotinen karkelo...

Tyytyväiset puuhamiehet eliKari Punase (Markus Kaunismäki) ja Ossi Hätönen. Toisin sanoen 2/3 KoneKoneKone -yhtyeestä. Kuvasta puuttuu näin ollen Jesse Juup, joka ei siis valitettavasti ollut saapuvilla Helsingissä.

No comments
You need to sign in to comment