Home Articles > Interviews

ondes Martenotista tietokoneisiin. Petteri Mäkiniemi & Ginette, Ava Grayson & Macbook + MAX/MSP

Mar 29 '16 | By Teijo Salminen | Views: 1024 | Comments: 0

Elektronisten soitinten reilun sadan vuoden pituiseen historiaan mahtuu kaikenlaisia kokeiluja. Ennen nykyisenlaisia tuntemiamme syntetisaattorita soitinkehitelmistä onnistuneimpia ovat tieysti Hammond-urut, Theremin ja Ondes Martenot. Näistä viimeksi mainittu on ranskalaisen Maurice Martenotin vuonna 1928 kehittämä putkitekniikkaan perustuva monofonien sähkösoitin, eräänlainen esisyntetisaattori. Alkuperäisissä malleissa ääntä tuottamassa oli yksi putkioskillaattori. Ohjaus hoitui äänenvoimakkuuden osalta vasemman käden säätimellä ja oikealle kädelle on pitkä koskettimiston kaltaiselle laudalle asetettu narulenkki tai -liuku, joka pyörittää vastaavasti ohjausjännitettä eli äänen taajuutta ohjaavaa potentiometriä. Narussa on yhdessä kohdassa sormuksen kokoinen rengas, joka voidaan pujottaa sormeen ja näin hallita tarkasti äänen korkeutta. Alkuperäisen ondes Martenotin (Martenotin aallot) ääni on todennäköisesti muistuttanut paljonkin theremin soundia, mutta on ollut tuon naruliu:un ansiosta tarkemmin kontrolloitavissa. Ondes Martenoteja valmistettiin jossain määrin sarjatuotantona 70-luvulle saakka. Myöhemmissä ondes Martenot -malleissa olikin jo koskettimisto naruliu:un lisäksi sekä muutamia vaihtoehtoja oskillaattorien aaltomuodoille.

Melkoisella varmuudella tunnetuin musiikkikappale, jossa ondes Martenotia käytetään, on Oliver Messiaenin isolle orkesterille, pianolle ja ondes Martenotille sävelletty Turangalîla-sinfonia. Messiaen on muutenkin säveltänyt runsaasti musiikkia ondes Martenotille. Joissain esityksissä saatetaan tarvita jopa kuuttakin soitinta. Muuten ondes Martenotia on käytetty elokuva- mainos- ja jinglekäytössä. Viime aikoina soitinta on kuullut käytettävän lähinnä Radioheadin levyillä, koska Jonny Greenwood on intohimoinen erikosten elektronisoitinten, ja eritoten ondes Martenotin, harrastaja.

Ginette. Päällä muutamia efektipedaaleja, mm loopperi.

Ginette
Eräänä joulukuisena iltana Arkadia International Bookshopin musiikkitilassa nähtiin mielenkiintoinen performanssi kahden elektronimuusikon, Petteri Mäkiniemen ja Ava Graysonin toimesta. Ensinmainittu esitti oman musiikkiteoksensa itse rakentamallaan ondes Martenotiin pohjautuvalla soittimellaan, Ginettellä. Nimi viittaa Maurice Martenotin sisareen, Ginetteen, joka puolestaan oli aikanaan johtava ondes-virtuoosi. Ava Grayson puolestaan perusti musiikkinsa MacBookiin, tuohon nykymuusikon uskolliseen työhevoseen. Konsertin jälkeen sovimmekin  viestien vaihdosta jutuntekoa silmällä pitäen.

- Petteri, olet siis tätä nykyä soitinrakentaja, joka suorittaa opintoja Aalto-yliopistossa. Taustastasi tiedän sen verran, että sinulla on DI:n koulutus elektroniikan alalta. Kuinka kiinnostuit sähkösoittimista ja kuinka päädyit soitinrakentajaksi?

Opiskelen tosiaan Aalto-yliopistossa Sound in New Media -maisteriohjelmassa. Äänihärveleiden kuten soittimien suunnittelu ja rakentaminen viehättää minua, ja katsotaan mistä sitä itsensä vielä löytää. Minulla on elektroniikan diplomi-insinöörin koulutus ja intohimo musiikkiin, ja näiden asioiden kohdatessa tuli tarve suunnitella ja rakentaa itselle elektroninen soitin.

- Soitatko jotain instrumenttia vanhastaan? Onko sinulla jotain historiaa musiikkipuolelta, esim syntetisaattorien ja kosketinsoitinten tms osalta? Lapsuuden musiikkiharrastusta? Bändivirityksiä?

Lapsena kävin jonkin verran pianotunneilla ja soitin vähän kitaraa, mutta innostuin todella kitaransoitosta lukioaikoina, kun opin soittamaan musiikkia, jota kuuntelin. Kotiin saatiin internet, ja aloin opettelemaan itse kitaransoittoa tabulatuureista. Hankin sähkökitaran ja joitain efektejä ja tein äänityksiä c-kasetille. Biisikyhäelmien ohella tein äänikokeiluita, koitin saada kitarasta ulos mahdollisimman monenlaisia ääniä.

-Kerro hieman Gineten historiasta. Mistä on peräisin kiinnostus ondes Martenotiin?

Kun aloin opiskella elektroniikkaa yliopistossa, elektroniikan soveltaminen musiikkimaailmaan kiinnosti. Rakensin ohjeista yhden tremolo-efektin, mutta jonkin jännemmän laitteen rakentaminen jäi kytemään takaraivoon. Erikoiset soittimet kiinnostivat: Minimoog, Mellotron, Theremin ja niin edelleen. Panin merkille, että ihailemani bändi Radiohead on käyttää paljon ondes Martenotia, ja myös ihailemani säveltäjä Olivier Messiaen on säveltänyt paljon musiikkia ondes Martenotille. Soittimen yhteydessä mainitaankin usein nämä molemmat tekijät. Ondes Martenotissa kiinnosti erikoinen käyttöliittymä: ns. au ruban -kontrolleri eli koskettimiston eteen pingotettu lanka, jossa on sormus. Tätä liikuttelemalla sivusuunnassa hallitaan äänenkorkeutta, mutta sillä ei pelkästään valita nuotteja, vaan käden liikkeillä voidaan synnyttää myös vibrato ja glissando jousisoittimen tapaan. Vasemmalla kädellä hallitaan äänenvoimakkuuspainiketta, jota voisi verrata jousisoittimen jouseen. Soittimen kehittäjä Maurice Martenot oli sellisti, ja soittimessa onkin tiettyä samankaltaista ilmaisuvoimaa. Törmäsin netissä Dana Countrymanin ondes Martenot -projektiin. Hän rakensi edellämainitun käyttöliittymäosion, jolla hän soittaa modulaarisyntetisaattoria. Tämän projektin innoittamana aloin suunnittelemaan omaa soitinta, Ginetteä. Yliopiston työtiloissa syövytin piirilevyt ja tein osia jyrsimellä. Myös oma makuuhuone ja kylpyhuone toimivat rakennuspajoina.

- Aiotko kehittää Ginetteä pitemmälle? Jo nyt ginette kuitenkin tuottaa neljää aaltomuotoa, sisältää kuusiportaisen transponoinnin ja mahdollisuuden ulkopuolisen CV-lähteen kytkentään, esimerkiksi koskettimistoa varten. Kannattaako konseptia mielestäsi enää ”jalostaa” tuosta?

Pidän Ginetten yksinkertaisuudesta. En miellä Ginetteä varsinaisesti syntetisaattoriksi, koska soittimen pääpaino ei ole äänen muokkaamisessa vaan herkässä käyttöliittymässä, vähän kuin akustisissa soittimissa. Toisaalta minulla on kyllä suunnitelma versiosta, jossa olisi mm. kaksi oskillaattoria, jolloin saadaan aikaan erilaisia modulointeja ja sitä kautta laajempi saundipaletti. Myös käyttöliittymän tutkiminen ja kehittäminen on mielessä. Ginetten demovideo on saanut aikaan ostokyselyitä, ja myyntiä silmällä pitäen pieni luotettavuuden kehitys on paikallaan, lähinnä kuluvien osien minimointi.

- Onko odotettavissa lisää musiikkia Ginettellä? Arkadian keikkahan oli erittäin mukavaa kuultavaa! Olen jo unohtanut, oliko jossain äänitysaparaattia nauhoittamassa tuota keikkaa?

Keikka tai kaksi on ainakin tulossa keväällä. Äänitimme Arkadian keikan, mutta teknisten ongelmien takia äänitys ei mennyt ihan niinkuin piti. Katsotaan, josko siitä jotain voisi laittaa ulos. Myös kotistudioäänityksiä on tarkoitus tehdä, kunhan muilta kiireiltä ehtii. Minulla on harhaanjohtavasti yksi tyhjä Soundcloud-tili, joka on kai jotenkin Facebookin kanssa generoitunut. Toinen (varsinainen) Soundcloud-tili, jossa on muutama äänite, löytyy osoitteesta https://soundcloud.com/petterim. Sieltä löytyy Ginette-soolokeikkani vuodelta 2012, sekä erinäisiä muita biisejä. Ginetteä on kuultavissa biiseissä ”Metamorphosis” (Media Labin pääsykoetehtävä) ja ”Nassuunpamauttaja”.

- Mitenkä noin omat musiikkimieltymyksesi muuten? Ambient, elektroninen, ehkä progressiivinen, nykymusiikki..?

Oman musiikkimaun määrittely on hankalaa. Jokaisesta musiikkityylistä löytyy jotain hyvää. Lukioikäisenä innostuin 60-70-luvun progressiivisesta rockista, johon syvennyin melko paljon. Hevi on jäänyt lapsuuteen, ja progesta laajensin vähitellen jazzin pariin, ja sitten 1900-luvun taidemusiikkiin. Millaista musiikkia itse soitan Ginettellä on kaiketi sukua ainakin ambient-maailmaan, josta tunnen lähinnä Tangerine Dreamin ja Brian Enon juttuja. Rockmusiikki eri muodoissaan on kuitenkin sydäntä lähinnä. David Bowien Blackstar on huikea levy, ja odotan vesi kielellä Radioheadin uutta levyä.  

Selvä homma, kiitokset haastattelusta, jäädään Radioheadin lisäksi odottelemaan mahdollisia uusia ginette-keikkoja.

soundcloud.com/petterim


Petteri ja Ava keikan jälkeen. Ava varoittaa kuvan ottajaa, joka meinaa pudottaa seinälle ripustetun taideteoksen.

Seuraavaksi vuorossa Ava Grayson.

Ava, mikä on sinun tarinasi, kun päädyit Kanadasta Suomeen esittämään elektronista musiikkia? Voitko kertoa taustoistasi ja siitä kuinka tähän on tultu?

Isäni opetti minut viheltämään, kun olin kolmivuotias. Luulen että hän taisi jopa katua sitä vähän, hän sanoi että oli kuin olisi elänyt pikkulinnun kanssa samassa taloudessa... Olen aina ollut kyllä musiikin kanssa tekemisissä, lapsena lauloin kirkkokuoroissa ja aina joulutapahtumissa. Aloitin kitaransoiton kun olin kymmenvuotias. Soitin ja lauloin coverbändeissä kaikenlaisissa nuhruisissa baarien nurkissa saadakseni vähän rahaa vuokranmaksuuni. Parikymppisenä työskentelin Vancouverissä leipurina yökahvilassa ja samaan aikaan aloitin varsinaiset piano-opintoni. Nelisen kuukautta opiskeltuani hain yliopistoon opiskelemaan musiikkia. Nautin opiskelusta ja sävellyksen maisterinopinnot olivat silkkaa iloa. En rehellisesti sanoen olisi edes voinut kuvitella tähtääväni muuhun tutkintoon. Kolmantena vuonna tutustuin elektroakustiseen musiikkiin ja vaikken ihan heti niin innostunutkaan siitä, niin kuitenkin siinä on oma viehätyksensä, että kuulee sävellyksensä realisoituvan saman tien. Tilannehan on ihan erilainen, kun joutuu odottamaan harjoituksia, jossa muusikot sitten toteuttavat aivoituksesi. Toisaalta, jännittäväähän sekin on, mutta vaatii kärsivällisyyttä, mitä ei minulla aina välttämättä ole... Viimeisenä opiskeluvuotenani huomasin, että vaikka pidin säveltämisestä, niin en ollut täysin tyytyväinen pelkkään absoluuttisen musiikin säveltämiseen, vaan halusin poikkitaiteellisia juttuja mukaan, kuten tanssia, elektroniikkaa, videota jne. Samaan aikaan kuulin dataflow -ohjelmoinnista ja kiinnostuin työskentelystä kaiuttimien ja laitteiden kanssa, joko installaatioissa tai konserttitilanteissa. Kiinnostuin myös kuuntelukäytännöistä kuten soundwalkista (ympäristön äänien kuunteluharjoite) ja kenttänauhoittamisesta.

Hain Aalto-yliopistoon Sound in New Media -opinto-ohjelmaan, koska se tuntui vastaavan juuri omia tarpeitani. Halusin aina tehdä jotain perinteisesti miehiseksi miellettyä juttua, joko jotain tosi aggressiivista tai sitten teknistä nörttihommaa. Juttu mitä teen toisessa projektissani (Haruspex), voi olla jotain tosi intensiivistä. Ja ohjelmointi on aina hauskaa, joten näin saan parhaat palat kummastakin maailmasta.

Ohjelmoitko softaa itse vai käytätkö jotain valmiita applikaatioita?

Käytän erilaisia pätsejä (patch) MAX -ohjelmiston kanssa(visuaalinen ohjelmointiympäristö musiikkinja multimedian tuottamiseen) ja keräilen erilaisia soundipankkeja ja muuntelen niitä joka esityksessä. En juuri käytä samaa äänimateriaalia uudestaan. Tai jos käytän, yritän etsiä sille jonkin ihan erilaisen käyttötavan. Minulla on valtaisa varasto ääniefektejä sekäpaljon kenttä-äänitteitä soundwalkeilta ja matkoilta. Ja käytän myös esityksissäni tehtyjä nauhoituksia manipuloidakseni niistä taas ihan uutta ja erilaista materiaalia. Olen addiktoitunut Michael Norrisin plugineihin (älä kerro kenellekään...!) ja värkkään samplejen kanssa aina kunnes olen saanut niistä ihan jotain muuta kuin mistä aloitin... Nykyään käytän enenevässä määrin syntetisoitua ääntä pätseissäni ja käytän siniaaltoja mikrotonaalisesti FFT:hen (nopea Fourier'n muunnos) ja granulaarisen synteesin tuottamiseen.

Musiikkisi Arkadiassa kuulosti kiehtovalta. Kuvailisin itse sitä lähinnä minimalismiksi, jonka juuret ovat Glassin, Enon ja Reichintapaisissa artisteissa. Kuinka itse kuvailisit vaikuttajiasi?

Omaa tyyliäni rajaa läinnä se, mitä rajoituksia rakentamissani soinneissa on. Vaikka kompositiossa on paljon liikkuvia elementtejä, niissä on myös hankalampi tehdä äkillisiä muutoksia. Olenko sitten hidas reagoimaan, vai mitä, mutta olen varsin vähään tyytyväinen, mitä tulee soundien määrään. Oleellisempaa ovat ne nyanssit. Minua miellyttää eniten pienet muutokset soundissa, jotka huomaa vasta kun muutos on jo tapahtunut. Joo, kyllä ehdottomasti pidän minimalistisäveltäjien töistä. Eniten olen kuitenkin vaikuttunut nykyskenen New Yorkin minimalisteista, kuten Michael Gordon, William Basinski, tai edesmenneistä suurista pioneereistä kuten Phil Niblock tai Giancinto Scelsi.

Työskentelit esityksessä kokonaan tietokoneella. Pidätkö pelkästä tietokonesäveltämisestä vai teetkö myös perinteisemmille kokoonpanoille?

Tietokoneesta ei ole paluuta, haha...! Lopputyöni aihe ja samalla päätyöni tällä hetkellä on Äänijooga, jossa yhdistetään jooga syvälliseen audiovisuaaliseen ympäristöön. Tutkin, miten äänelliset ja ruumiilliset liikkeet toimivat yhdessä tekevät kuin jooga tai musiikin kuunteleminen yksistään. Tahtoisin, että tästä tulisi ihan tunnustettu tapa harjoittaa joogaa. Alkuperäiseen kysymykseen, toki pidän oleellisena traditionaalista musiikin opetusta, mutta meillä on tässä hieno tilaisuus hahmottaa teknologian ja kehon yhteispeliä. Tavoitteenani on saada saada aikaan ”läppärisatsi” joka on vielä vähän autonomisempi tai ainakin täysin langaton ja jossa on enemmän sensoreita jolla kontrolloida ääniympäristöä. Olen kokeillut pieniä biosensoreita ja peliohjaimia, ne toimivat todella hyvin MAX:n kanssa. Varmaan jo vuoden kuluttua minulla on tarvittavat keikkakamat, jolla tunnen olevani vapaampi ja ranteet eivät enää kipeydy!

Mitenkäs omat musiikilliset kiinnostuksesi? Elektronista, ambienttia, nykymusiikkia, progressiivista..?

En edes tiedä mistä alkaisin... Kaikkea. Luulenpa että kiinnostukset ovat suorassa suhteessa siihen kuinka usein valitsee jotain kuultavaksesi. Eikä minulla ole mitään erityisiä genrepreferenssejä. Kaikesta tuntuu löytyvän jotain mielenkiintoista, oli se sitten sisältöön liittyvää, asiayhteyteen liittyvää, tai tuotantotekniikkaan liittyvää. Kandityössäni esimerkiksi opiskelin gamelan-musiikkia, mutta toisaalta soittelen banjoa (huonosti tosin vielä, mutta se on todella hauskaa) koska pidän valtavasti vanhasta americana-musiikista. Asun DJ:n kanssa, jolla on ihmeellinen maku kaikkeen sellaiseen, mistä en ole ikinä kuullutkaan. Ja sitten tietysti rakastan noita vanhoja musiikillisia isoisiä, isoäitejä unohtamatta, jotka olivat oman aikansa avantgardisteja. Olen äärettömän kiitollinen, että elämme aikaa, jolloin meillä on vapaa pääsy niin tajunnanräjäyttävään määrään maailman musiikkia. Vaikka vaiheittainkin, yritän suhtautua sienen lailla musiikkiin, imeä mahdollisimman paljon irti kaikesta kuunneltavasta.

 

Kiitokset kummallekin haastattelusta, tästä on hyvä jatkaa ja toivottavasti kuulemme taas näitä kumpaisenkin luomia ääniversumeita, Colossus toivottaa antoisaa vuotta sekä Ginettelle että Äänijoogalle ja kaikille taiteiljoiden tuleville projekteille! Oheisista linkeistä voi kuunnella ja katsella tarkemmin, mistä on kysymys.

www.aanijooga.com

soundcloud.com/ava-grayson

 

No comments
You need to sign in to comment