Home Articles > Record Reviews

Headspace - All That You Fear Is Gone

Jan 6 '16 | By Tero Honkasalo | Views: 1268 | Comments: 0

Headspace sai jo ensimmäisen levynsä aikoihin superkokoonpanon leiman. Ei se siitä irti pääse. Siitä muistuttaminen on tietysti meidän arvioitsijoiden tehtävä. Voisimme jättää sen tekemättä. Totuus kuitenkin on, että tämä bändi, vaikka ihan oikea sellainen onkin, on vain soittajiensa sivuprojekti. Niin kauan kuin Black Sabbath ja Ozzy Osbourne jatkaa keikkailua, Adam Wakemanilla on pääduuni Sharon Osbournen organisaatiossa. Damian Wilson tuskin jättää Threshold-hommiaan Headspacen takia. Kitaristi Pete Rinaldin, basisti Lee Pomeroy ja uuden rumpalin Adam Falknerin tienesteistä en tiedä, mutta veikkaan ettei tämä satunnaisesti levyttävä ja vielä harvemmin keikkaileva ryhmä ihan koko perheelle leipää pöytään tuo.

Ei ole kauan kun katselin Headspacen debyyttilevyä ja mietin, että pitäisi tuokin taas kuunnella. I Am Anonymous oli yksi parhaista genrensä kiekoista vuonna 2012. Veikkaan, että All That You Fear Is Gone ei pärjää tänä vuonna yhtään huonommin. Jostain syystä Wilsonin laulu kuulostaa tämän bändin keulilla erityisen hyvältä. Samaa pitää sanoa isänsä pojan soitosta. Yli 13 minuutin mittainen The Science Within Us on todellakin proge-eepos. On kiipparisooloja ja kaikkea. Sanoiko joku Yes? Kyllä sitä samaa progressiivista rockia tämä on. Se on vain esitetty moderneilla soundeilla. Levyn päättävä Borders And Days on valtavan kaunis. Yes!

All That You Fear Is Gone on kuulemma trilogian toinen osa. Ensimmäisellä yksilö yritti mahtua joukkoon ja pärjätä siellä. Nyt ryhmä hallitsee tuota samaista yksilöä. Tekstit ovat Wilsonin käsialaa. Ei tässä nyt minkään Orwellin kyydissä olla, mutta pitkästä aikaa tekee mieli kuunnella ja yrittää ymmärtää myös sanoituksia. Pitääkö kertoa miltä tämä kuulostaa? Joku vertailu olisi hyvä? Ai, se olisi arvion yksi tehtävä? Musiikillisesti nykyinen, ei-niin-djent TesseracT lienee lähimpänä Headspacen tyyliä. Toisaalta tämä kuulostaa aika paljon samalta kuin debyyttinsä. Paremmalta väittäisin silti. En tarkistanut. Kappaleet ovat vielä monipuolisempia. Rauhallista meininkiä on enemmän. Stipluja ei mukana ole. Hiljaa ja harkiten hyvä tulee. Kun rauhassa tekee, kokonaisuus mielessä, mukaan voi ottaa erikoisempiakin vetoja. Kuunnelkaa Polluted Alcohol ja ymmärrätte mitä tarkoitan. Nyt jo jännittää jaksaako bändi yllättää, näin positiivisesti, vielä kolmannella levylläänkin. Toivottavasti sitä ei tarvitse odottaa kolmea vuotta.

Tero Honkasalo

No comments
You need to sign in to comment