RIITALA: Me Me Me Me Me

Suomalaisen progen harrastaja on saattanut törmätä Jari Riitalan nimeen useassakin eri yhteydessä. Kesällä  2019 arvioin täällä instrumentaalifuusioalbumin hänen suvereenisti johtamaltaan Intergalactic Huso Orchestralta mainiten myös yhtyeen nimeltä Oktoplus, jonka useat laulut levyllä Aika ei auta (2013) olivat Riitalan kirjoittamia. Uudempia projekteja ovat Fig Fable ja Nova/Riitala, molemmat yhteistöitä laulaja-runoilija Lubena Novan kanssa. Riitala on bassotellut ja säveltänyt urkujazzyhtyeessä Jastam Kastam ynnä soulbändissä Lazybonez. Pari vuotta sitten hän osallistui niin soittajana kuin säveltäjänä Kimmo Pörstin albumille Wayfarer (2020). Erilaisia sessiohommiakin tehneen multi-instrumentalistin ura neljän vuosikymmenen ajalta on siis varsin monenkirjava, mitä tämä tuore tupla-cd vakuuttavasti demonstroi.

Kaksikymmentäkaksi raitaa sisältävä, rehellisen ytimekkäästi nimetty Me Me Me Me Me on muutamaa harvaa muusikkovierailua lukuunottamatta täysin Riitalan omaa aikaansaannosta. Yhden miehen bändinä ja tuottajana hän edustaa todella rautaista ammattitaitoa, soundi tuntuu kautta linjan täysipainoiselta ja varmaotteiselta. Yllättävän hyvää tasoa hän on laulajanakin, vaikka sitä puolta aiemmat projektit eivät nähdäkseni ole liiemmin esitelleet. Sävellyksinä kappaleet ovat peräisin pitkältä aikajanalta ja edustavat tyyliltään melkein mitä vaan suoraviivaisesta rock'n'rollista fuusion, funkin, soulin ja progressiivisen rockin sävyihin. Onneksi tällä värikkäällä matkalla kuuntelijaa opastavat Jarin kappalekohtaiset, itseironiaa kaihtamattomat saatesanat sävellysvuosineen.

Laajan tyylikirjon nimissä on selvää, että biisien kiinnostavuuskin mitä todennäköisimmin vaihtelee reippaasti kuulijan omien mieltymysten mukaan. Mutta mitäs siitä, aina voi käyttää skip-painiketta jos ei halua niellä yli sadan minuutin tujausta kokonaisuudessaan. Kovin paljoa suoranaista progekoukeroisuutta levyltä ei ehkä kannata odottaa. Vuonna 1987 kirjoitettu 'You'll Sure Get By' oli Riitalan varhainen yritys Rushin 'Tom Sawyerin' innoittamaksi progelauluksi -- eikä lainkaan hassumpi sinänsä. Jos itselleni vähemmän mieluisa anti tuplalevyllä edustaa lähinnä rock'n'rollia kuten ZZ Top -vaikutteinen 'Ruthless Bloodsucker', vetävimmät hetket menevät paljolti fuusion suuntaan. Kokonaisuus on kaikessa kirjavuudessaan lopultakin melko yhtenäinen. Musiikista huokuu hyvää tuulta ja tekemisen iloa, ei missään nimessä silkkaa pätemisen osoittamista kokeneelta moniosaajalta.

Tekijän omilta sivuilta tuotoksia pääsee kuuntelemaan omin korvin: Discography – riitala.com