Home Articles > Record Reviews

WIDEPLAY: I

Apr 13 | By Matti Pajuniemi | Views: 317 | Comments: 2

(2021) Koukeroisempaan kotimaiseen progeen vihkiytyneet taatusti muistavat helsinkiläisyhtyeen nimeltä  Discordia. Vuosituhannen alussa perustettu ja matkan varrella useita kokoonpanomuutoksia kokenut bändi julkaisi pitkäsoitot Utopia Perfection (2007) sekä Season Changes (2015), jotka yhdistelivät rockin energiaa ja gentlegiantmaista proge-eklektisyyttä suorastaan hengästyttävällä tavalla. Discordia bändinä vaikuttaa nyt jääneen historiaan, mutta sen keskeisen luovan voiman Tero Väänäsen uusi projekti Wideplay jatkaa korskeasti Discordian tyylilajissa. Tero vastaa sävellyksistä, jakaa lauluosuudet yhdessä Riikka Hännisen kanssa, soittaa koskettimet, bassot, sähkörummut ja ohjelmoinnit sekä yhdellä kappaleella viidestä myös kitarat. Riikan tavoin Discordian riveistä tulee myös kitaristi Timo Sandholm, ja kahdella raidalla kuullaan Lassi Havukunnaan rumpalointia. Erikoisvieraana piipahtaa myös kitaristi Petri Elomaa.

Internet ei liiemmin tarjonnut Wideplaystä tietoa, joten pyysin Terolta itseltään valaisua asiaan. "Kyseessä on vetämäni projekti, johon muusikoita tulee mukaan omilla intresseillään. Olen siis taiteellinen vetäjä, tuottaja ja kustantaja. Kaikkea ei enää väännetä bändidemokratiassa, vaan ideana on mennä hyvällä fiiliksellä eteenpäin tekijöille itselleen sopivalla tahdilla. Lähtökohta on, että Wideplay voi tällä laajalla konseptilla tehdä nimensä mukaisesti musiikillisesti aivan mitä haluaa." Discordian bändidemokratia oli hänen mukaansa tuloksekasta mutta valtavan raskasta. Selvä, kuulostaa järkeenkäyvältä perustelulta uudennimiselle hankkeelle.

Wideplay-debyytin käynnistävä 'Überture' on sellainen progetykitys, että ylistyssanoja joutuu hätistelemään kimpusta. Riikan ja Teron huikeat vokaalikerrostumat löytävät luontevasti paikkansa kaleidoskooppisessa äänimaisemassa, josta löytyy niin enidmäistä keino-orkestraalisuutta, 10cc:n kaltaista älyllistä notkeutta kuin pieni ripaus syntikkapopin pirteyttä. Taiteellista kunnianhimoa pursuava kymmenminuuttinen kokonaisuus pysyy koossa siinä missä Gentle Giantin 70-luvun alkupuolen taidonnäytteet. Suomalaisbändeistä liian unohdettu Khatsaturjan on seikkaillut vastaavanlaisessa monitahoisuudessa. Seuraavat kolme kappaletta ovat vajaan viiden minuutin mitoissa. Paljolti Riikan vahvaan laulusuoritukseen nojaava 'Innerballad' kasvaa herkistä sävyistä sinfonisen progemetallin vivahteisiin. 'EEE' jää itselleni verrattain tasapaksuksi rypistykseksi heavytyyliin mouruavine kitaroineen.

'Precious Circle' tulee lähimmäs Kerry Minnearin edustamaa, vanhan musiikin vaikutteiden sävyttämää Gentle Giant -hienostuneisuutta, ja jälleen etenkin vokaalien monikerroksisuus hurmaa mestarillisuudellaan. Levykäisen päättävässä 'Polyrockissa' hypnoottisen rumpuohjelmoinnin päälle annostellaan niitä enkelimäisiä vokaaliraitoja ja paikoin vinjettimäisiä soitinosuuksia. Mielessäni vilahtavat Mike Oldfieldin Five Miles Out -albumin instrumentaalipainotteiset, kokeellisen leikittelevät sävellykset 'Taurus II' ja 'Orabidoo'. Kaikkiaan Wideplayn esikoinen on vain puolituntiseksi hämmästyttävän täysipainoinen eklektisen progen teos. Seuraava albumi on kuulemma laajempi kokonaisuus. Jäämme odottamaan suurella mielenkiinnolla!

 

Matti Pajuniemi
Apr 14
Tero kiitti arviosta ja kertoi EEE-kappaleen taustaa: "Briljantin arvion kirjoitit levystämme. Kiitos! Ja siihen EEE:hen sanon että tein sen lohduttoman biisin kun Trump valittiin presidentiksi 2016. Epätoivoa ilmassa.
Matti Pajuniemi
Apr 14
Niin, ja epätoivoa oli ilmassa myös viime vaaleissa -- onneksi ratkesi lopulta Bidenin hyväksi!
You need to sign in to comment