Home Articles > Record Reviews

MORTALITY: Mortality

Mar 7 | By Matti Pajuniemi | Views: 690 | Comments: 0

(Eclipse Music, 2019) Niin kuin hyvin tiedetään, Suomessa tehdään erinomaista jazzia. Viime vuoden levysatoon en valitettavasti ole kovin paljoa perehtynyt, joten jääkööt pohdinnat vuoden parhaasta kotimaisesta jazzlevystä. Sen sijaan sanon, että Mortality on hienoin kuuntelemani jazzalbumi pitkään aikaan. Mistä tahansa maasta. Soittajina ja sovittajina on ykköskaartin nimiä kuten trumpetisti Verneri Pohjola, saksofonisti Pauli Lyytinen ja pianisti Aki Rissanen. Ilman muuta Mortalitysta voi nauttia myös puhtaasti "vain musiikkina", mutta tähän taideteokseen sen syntytarina kytkeytyy erottamattomasti.

Vuonna 2015 mm. Pink Floyd -tribuuttiyhtyeestä PULSE tutun tamperelaismuusikko Tapio Ylisen vaimo menehtyi pitkälliseen sairauteen. Ylisen selviytymiskeino oli tarttua kitaraan ja pukea tuntojaan improvisaatiotallenteiksi. Reilut kaksi vuotta myöhemmin hän alkoi kehitellä -- paljolti rakastamansa progressiivisen rockin hengessä -- konseptialbumia menetyksen kokeneen ihmisen mielenmaisemasta ja kuolevaisuuden pohdiskelusta. Sanoituksiakin hän harkitsi, mutta pian kävi selväksi, että jotkut asiat löytävät aidoimman ilmaisunsa vain musiikissa, ja että tyylilajina olisi jazz. Tapio Ylinen valitsi kuusi sävelaihiota ja pyysi kansainvälisestikin arvostettuja muusikkotuttaviaan työstämään niistä kokonaisuuden. Kaikki kutsutut lähtivät mukaan projektiin täydellä sydämellä, antaakseen mitä ilmeisimmin parastaan.

Säveltäjä itse on mukana soittajana ainoastaan lyhyellä avausraidalla, jonka surullinen, koko hankkeen tietämättään aloittanut kitaramelodia oli syntynyt hautajaisten alla. Täyteen jazziin johdattaa Lyytisen sovittama 'In Memoriam... part 2'. Sarjan kolmas osa ulottuu sävellyksenä kauemmas, noin viidentoista vuoden taakse; sen Pekka Pohjola -vaikutteisen tenhon on loisteliaasti sovittanut Verneri Pohjola. Myös kontrabasisti Jori Huhtalan ja kitaristi Teemu Viinikaisen sovittamissa kappaleissa musiikin emotionaalinen sisältö ja tyylikkäästi soljuvan yhteissoiton vivahteikas rikkaus kohtaavat täydessä harmoniassa.

Vaikka sävellysten taustalla on ollut surutyö, Mortality ei vello synkeydessä vaan kuulostaa juuri niin raikkaalta, hienostuneelta ja ajattomalta kuin mitä nykyjazz parhaimmillaan on. Albumin päättävään 'Towards Dawn' -sarjaan tultaessa sävy on selvästi vaihtunut surusta valoon. Kuuntelijakin saa otteen teoksen katarttisesta konseptuaalisuudesta ilman, että se olisi rahtuakaan verottanut puhtaan musiikillisia ansioita. Siksi tämä levy on kuin upea todistusaineisto musiikin voimasta.

Tags: suomijazz
No comments
You need to sign in to comment