Home Articles > Record Reviews

FEM: Mutazione

Feb 5 | By Matti Pajuniemi | Views: 445 | Comments: 0

70-luvun alkupuolella kukoistaneessa ja tätä nykyä jälleen erittäin vehmaassa italoprogen maaperässä on yli kymmenen vuoden aikana kypsynyt tämä yhtye, jonka nimilyhenne tulee voimaa uhkuvista sanoista Forza ElettroMotrice. Ryhmä aloitti vuonna 2007 coveroimalla mm. PFM:ää, Bancoa ja Le Ormea. Kokoonpano on vaihdellut matkan varrella: ensimmäisen täysimittaisen albumin Sulla bolla di sapone (2014) laulajatulokas oli Massimo Sabbatini, kun taas viimevuotisella kakkoslevyllä Mutazione laulaa sekä soittaa viulua Alessandro Graziano. Edellistä levyä en ole kuullut, mutta ainakin se näyttää saaneen oikein kiittävän vastaanoton kansainvälisissä progepiireissä.

Taidokkaasti soitettua, tyylillisesti aika paljon 70-luvusta ammentavaa progerockiahan tämä. Dynaamista voimaa riittää, ja tiukkoja tahtilajien vaihdoksia. Kosketinsoittaja-perustajajäsen Alberto Citteriolla on perinteiseen tapaan reilusti tykötarpeita, ja mehevää soundia rikastavat paikoittain myös pasuunan, kellopelin ja marimban kaltaiset lisukkeet. 'Kaaoksen palatsiksi' ristitty instrumentaalijohdanto kestää 26 sekuntia eikä varsinaisesti vielä anna päteviä suuntaviivoja. 51-minuuttista levyä kuunnellessa minulle tulee usein tunne, että tiukkaääninen, hieman jonkun Styxin mieleen tuova laulaja on turhan paljon äänessä, vaikkei oikeasti olekaan. Onhan esimerkiksi 'Mai tardi' -kappaleessa hyvänmittainen instrumentaalijakso gentlegiantmaisin progefunksävyin. Mutta varsinkin silloin kun sävellykset yltyvät erityisen mahtipontisiksi, laulaja on kukkona tunkiolla. Mielessä käyvät italoprogen ohella sellaiset mahtipontisuuden harjoittajat kuin Neal Morse eri yhtyeineen, Glass Hammer tai nyky-Kaipa.

Aivan varauksitta en siis retkahtanut tähän sinänsä hienoon bändiin, vaikka siihen olisivatkin olleet erittäin hyvät lähtökohdat. Tai ehkä yksinkertaisesti en vain hirveästi pidä lauluäänestä, jonka tyyppistä painokkuutta italoprogessa kuulee kyllästyksiin asti. Hiukan lisää suvantoja, melodian kaaria ja instrumentaalisuuden ilmaa siipien alle, niin kyllä olisi upea progealbumi käsillä. Kansi on joka tapauksessa todella tylsä.

No comments
You need to sign in to comment