Home Articles > Record Reviews

JOINT PATROL: Lean against the wind

Jul 23 | By Teijo Salminen | Views: 718 | Comments: 0

Jopas jotain! Tällaista soundia ei olekaan vähään aikaan levyltä kuultu. Selitys löytyy tietysti siitä että tämä on studiolive. Onpahan erinomaisen virkistävää kuulla suorastaan harvinaisen orgaanista ja verevää soundia ja joka ei ole joka tahdiltaan millilleen kvantisoitua ja studiopuleerattua. Joint Patrolin musiikki on rakenteiltaan ja hengeltään ihan sitä itseään, eli vanhan liiton progemeininkiä (levyn takakannen tarina tukee tätä vitsikkäästi), mutta itse asiassa soundeiltaan bändi ei ainakaan minun korvaani kuulostakaan noilta 70-luvun mammuteilta, vaan pikemminkin 70-luvun lopun ja 80-luvun alun kotmaisilta lipunkantajilta. Tiedättehän, Scarab, Chapter One, Scapa Flow, Far out etc... Ja ehkä soundista löytyy pieni ripaus kyseisen vuosikymmenen alun futubändejä ja alkupään Marillionia. Tämä maistuu allekirjoittaneelle mitä erinomaisimmin.

Käsillä oleva bändin esikoinen on siis neljän kappaleen EP, kestoltaan noin parikymmenminuuttinen. Kappaleet ovat progemielessä varsin lyhyitä noin viiden minuutin esityksiä. Aloitusraita Time Traveller polkaisee vauhtiin kosketinriffin joka tosiaan synnyttää nostalgisia muistoja. Syntikat vaikuttavat olevan vanhaa analogista laatua (olen nähnyt muuten bändin livenä -kyllä ne sitä ovat!). Miellyttäväsoundisella kitarakuviolla käynnistyvässä Sleepwalker -biisissä erityisesti basso ja myöhemmin mukaan hiipivät urut loistavat, Windmill:ssä koskettimien ja kitaran unisono-riffit korostavat kipakkatempoisen raidan levotonta menoa. Rakenteeltaan kappale vaikuttaa ennalta arvattavalta, mutta sitten väliiin tuodaan yllättäviä väliosia flyygeleineen ja kaikuvine kitarasooloineen. Levyn päättävä Birds on jollain jännällä tavalla ainakin alussa hyvin indie-rock-soundinen. Ja hei, se ei sitten ole mikään DX7 joka sitä sähköpianosoundia soi, vaan veikkanpa että kysessä on aito asia! Lopulta tämä raita nousee Yes -henkisyydessään (laulajan Anderson-stemmat ja koskettimien Wakeman-matot, uuh!) upeasti lähimmäksi vanhaa, mainiota dinosaurusosastoa.

Epäilemättä bändillä olisi tahtoa ja materiaaliakin kokonaista pitkäsoittoa varten. Soitanta koko bändillä on maukasta ja toimivaa, soundit ovat loistavat, laulajallakin erinomainen ääni. Toivonpa vaan että onnistuvat säilyttämään tämän studioliven luomusoundin. Ja että keikkaa riittäisi!

No comments
You need to sign in to comment