Home Articles > Record Reviews

The Sea Within: The Sea Within

May 29 | By Harold the Barrel | Views: 322 | Comments: 0


Another year, another progrock supergroup. Roine Stolt, Jonas Reingold, Marco Minneman, Daniel Gildenlöw, Tom Brislin ja Casey McPherson. Jokainen luonnollisesti tietää keitä herrat ovat ja mitä soittavat, joten ei heistä sitten enempää. Kun viime vuosina eri tunnettujen progeyhtyeiden jäsenistä koottujen kokoonpanojen albumit ovat olleet enemmän tai vähemmän pettymyksiä, on sana "superbändi" on kokenut melkoisen inflaation. Tällä kertaa kuulijan päällimmäisenä lähtöodotuksena lienee se, että koska The Sea Within sisältää kaksi The Flower Kings -yhtyeestä tuttua muusikkoa, saattaisi näiden mukanaan tuoma panos kuulua myös uuden kokoonpanon ilmaisussa. Eikä kuulija ole ihan kokonaan väärässä. Itse asiassa tämä kuulija olisi toivonut olevansa enemmän oikeassa tai jopa yllättyneensä. Mutta ei. Perin vanhanaikaiselta ja jopa pölyttyneeltä tämä kuulostaa, ja superbändiyden inflaatiokierre jatkuu.

Soittopuolelta nimenomaan Tom Brislin jää päällimmäisenä mieleen yksittäisistä soittajista, muista ei oikein kukaan ole erityisesti esillä. An Eye For An Eye For An Eye menee ns. kikkelijazzin puolelle, joskin hienoa soitantaahan se sisältää nimenomaan Brisliniltä. They Know My Name on melko väsynyttä kunnianhimoista poppia, jota ei piristä edes sinänsä maukas kiipparisooloilu - jälleen Brislin. Broken Cord alkaa tylsänä Beatles-vaikutteisena puuhasteluna mutta 14-minuuttisen kestonsa loppuvaiheilla kasvaa hienosti perinteiseksi melodiseksi sinfoniseksi progeksi, jossa on kaikuja The Flower Kingsin uran parhaimmista hetkistä ja fiittaamassa Jon Anderson. Levyn päättävässä The Hiding of Truth- kappaleessa päästään niinikään maailmojasyleileviin tunnelmiin. Mukana on myös ns. bonus-cd, joka ei poikkea juurikaan varsinaisesta levystä muutoin kun siinä, että biisejä on vain neljä ja ne ovat pidempiä. Paikoin herätellään kuulijan toivoa kuulostamalla hienolta, useimmiten sorrutaan kuolettavan tylsään jankkaukseen.


Muutamaa yksittäistä hetkeä lukuunottamatta kokoonpano ei siis onnistu yllättämään eikä valitettavasti oikein kiinnostamaankaan. Heti alusta asti tökkii myös levyn tunkkainen soundimaailma. 90-luvulla olisin mitä luultavimmin ollut tästä levystä ja superyhtyeestä superinnoissani. 2010-luvun loppupuolella kuuntelen mieluummin jotain fressimpää ja totean, että The Sea Within'in debyyttilevyssä parasta on sen kansikuva. Se on tosi hieno.

No comments
You need to sign in to comment