Home Articles > Concert Reviews

Ulver Circuksessa 26.5.2018

May 29 | By Teijo Salminen | Views: 80 | Comments: 0

Norjalaisen vaihtoehto/elektroyhtye Ulverin viimeinen pitkä albumi ”The Assassination of Julius Caesar” ilmestyi jo noin vuosi sitten. Viime joulun alla lisäksi ilmestyi EP ”Sic transit gloria mundi”. Näiden julkaisujen myötä jo viime vuonna alkanut kiertue ulottui nyt myös Suomeen. Vaikka Ulverin musiikillinen linja on ollut kokolailla vaiherikasta ja muuntuvaista, niin ”Assassination...” -levy siltikin yllätti ambientiin ja ”nykkärivaikutteiseen” tottuneet vanhat diggarit. Kiekko toi ainakin allekirjoittaneelle mieleen 80-luvun syntikkaperustaiset bändit, etupäässä Depeche Moden ja New Orderin -näitähän teininä tuli diggailtua kovasti. Syystä olikin paradoksaalista, että Circuksen konsertin järjestänä oli Tuska Open Air Metal Festival! Toki Ulver aloitti yhdeksänkymmentäluvun alussa metallibändinä, mutta toisaalta juuri mitään metallimusiikkiin viittaavaakaan yhtye ei ole tehnyt pariinkymmeneen vuoteen.

 

Circuksen sali oli täynnä väkeä, josta ihme kyllä varsin moni kantoi päällään jotain metalliyhtyepaitaa. Toki valtaosa väestä näytti aivan normikansalta ja epäilemättä progehämyjäkin joukossa oli (itse olin sonnustautunut valkoiseen Ultravox-paitaan!).


Hämmentävästi Gary Numan-henkiset kolmiokuviot taustakankaalla
 

Ulver aloitti melko täsmällisesti aikataulun mukaan The Assassination… -levyn avausraidalla Nemoralia. Ennakkotiedot mainostivat hienoa valoshowta ja pakko on myöntää, että Ulverin laserit olivat melko hienoa nähtävää. Tekisi mieli verrata efekteihin Pink Floydin ja Jarren konserteissa. Soundit olivat yllättävänkin hyvät, mikä ei omien empiiristen havaintojeni mukaan Circuksessa aina ole mikään itsestäänselvyys. Myös Kristoffer Ryggin ääni oli huikean hyvässä kuosissa. Arvioisin, että tästä keikasta saisi kelpo livetaltiomateriaalia. Livekokoonpanosta laskin kuusi jäsentä: kaksi kosketinsoittajaa, rumpalin, kitaristin, perkussionistin ja tietysti Ryggin, joka lauloi ja löi välillä perkussiopadeja. Rygg ei suuremmin välispiikkejä harrastanut, ne vähätkin harvasanaisesti. Vaikka laulajan ääni muistuttaa paikoin Dave Gahanin ääntä, niin mikään lavaa ympäriinsä hilluva rokkikukko tuon Depeche Mode -kollegansa tavoin hän ei todellakaan ole. Ja koska bändiä ei edes esitelty, niin aika tehokkaasti porukka etäännytti itsensä taustalle, musiikin ja lasereiden viedessä täysin huomion puoleensa. Tämä taisi olla tarkoituskin. Oletan kuitenkin, että Rygg, Ylwizaker, Halstensgard, Svaeren, sekä kaksi muuta livejäsentä joista toinen on rumpali.

Transverberation, suorastaan hävyttömän tanssittava korvamato. Sanoitukset eivät ihan tyypillistä tanssipop-lyriikkaa... "St. Teresa of Avila, St. Teresa of Lisieux" (heijastettuna taustalle, huom).

Ja kulkihan se soitto tosiaan armottoman säntillisesti ja voimalla. Rytmillisyys korostui konekompin päällä soi rumpalin perussetti, lyömäsoittajan ja laulajan perkussiot. Bändi soitti hieman arvattavasti likimain kaikki viimeisimmän pitkän albumin kappaleet (ja jos oikein tulkitsin, niin nivoivat mukaan myös erittäin pitkän rytmibakkanaalijakson joka taisi olla napattu ATGCLVLSSCAP -levyltä). Vahvimmin DM-vaikutteinen raita Transverberation taisi aiheuttaa yleisössä hieman sekä innostusta että inhotusta, sen verran tarttuvasta tasajytkeisestä korvamadosta on kyse. Itselleni hauska hetki oli, kun ”So Falls The Word” -kappaleen lyriikoista löytyvä Colossus -sana heijastui tulipunaisin laserkirjaimin taustakankaalle. No, tuskin Ulver kuitenkaan pokkaa tässä valtakunnallisen suomalaisen progeyhdistyksen suuntaan kuitenkaan.

"If Colossus stands, so Shall Rome..."
 

Pitkäsoittolevyn lisäksi kuultiin myös koko ”joulunalus-EP” Sic Transit Gloria Mundi – ja ilta päättyi punaisessa laserhehkussa kyseisen EP:n päättävään Frankie Goes to Hollywood coveriin The Power of Love. Laserit sammuivat, äänet hiljenivät ja verhot vedettiin eteen. Enempää encoreja ei ole eikä tule, kaikki tuntuivat ymmärtävän sen ja sali alkoi tyhjetä. Kuitenkin, vaikuttava konsertti, omanlaisensa atmosfääri. Olin yllätyksettömyydestä huolimatta erittäin tyytyväinen illan antiin ja luulenpa että saatanpa eksyä seuraavaankin norjalaissusilauman mahdolliseen esiintymiseen maassamme.


Encore. FGTH:n The Power of Love
 

No comments
You need to sign in to comment