Home Articles > Interviews

Ferro Color - rautaista progeosaamista

Mar 23 | By Matti Pajuniemi | Views: 1224 | Comments: 0

Mitä olisi intohimoisimmankaan levynkeräilijän elämä, ellei toisinaan pääsisi nauttimaan rakastamastaan musiikista elävinä esityksinä? Kesällä 2017 sain kokea kaksi hienoa ulkoilmakeikkaa täynnään instrumentaaliprogen helmiä: Camelia, Focusta, Pekka Pohjolaa, Finnforestia, Genesistä, Gongia… Nuo progepoppootamme päihdyttäneet hetket loihtivat kosketinsoittaja Jyrki Myllylä, kitaristi Jyrki Svala, basisti Jukka Oksa sekä rumpali Juha Myllylä. He ovat Ferro Color, jonka tulkinnat etupäässä 70-luvun progen ja fuusion klassikoista soivat ihailtavalla varmuudella ja tyylitajulla. Yhteissoitossaan hioutunut nelikko takaa progen ystäville elämyksellisen keikan, mihin myös ryhmän omat kappaleet tuovat mielenkiintoisen lisän. Pohjois-Pohjanmaan Kärsämäellä vuonna 2014 perustettu, nostalgisesti C-kasettityypin mukaan nimetty yhtye on verrattain lyhyessä ajassa löytänyt oman vankan linjansa. Se tuskin olisi ollut edes mahdollista ilman kauas taaksepäin ulottuvia ja pitkälti jaettuja kokemuksia musiikin parissa.

Soittamisen kipinä syttyi kärsämäkisillä nuorukaisilla jo varhain, ja aktiivisten musiikkisukujen vesoina he myös kohtasivat monissa musiikillisissa yhteyksissä. Jyrki Myllylä (s. 1968) innostui musisoinnista alle kouluikäisenä seurailtuaan pelimanni-isänsä haitarinsoittoa. Noin 7-vuotiaana hänet laitettiin tuuraamaan harmoonimiestä pelimanniyhtyeen harjoituksissa. ”Samoihin aikoihin aloin opiskella pianoa kansalaisopistossa sekä myöhemmin paikallisessa musiikkiopistossa. Kurinalaisesta klassisen musiikin opettelusta hairahduin kuitenkin jatkuvasti omiin improvisaatioihini”, Jyrki muistelee. Varhaisteini-iässä hän kiinnostui isoveljiensä levyistä ja ajautui löytöretkelle progen maailmaan. ”Oma luomisen tarve oli suuri. 15-vuotiaana onnistuin hankkimaan ensimmäisen sähköisen kosketinsoittimeni, Roland Juno-106:n. Mikserin puuttuessa kytkin kaksi kasettidekkiä yhteen syntikkani kanssa. Tunsin olevani peräkylän Jarre ja Vangelis!”

Juha Myllylä (s. 1964) puolestaan sai musiikkitartunnan 70-luvun alkuvuosina enon ullakkohuoneesta. Erinäisten soittovehkeiden lisäksi siellä oli läjä sinkkuja sekä kaksi LP:tä, Beatlesin Sgt Pepper ”ja se kaikkein tärkein, Jethro Tullin Benefit, josta kaikki sitten lähti. Ensimmäiset omat rumpuni sain 1979. Tuohon aikaan pikkupaikkakunnalla ei tahtonut löytyä bändillistä soittokavereita. Jossain vaiheessa olin mukana pari keikkaakin heittäneessä hevibändissä. Myöhemmin oli viritelmiä Jyrki Svalan kanssa, mutta ongelma oli edelleen sama. Illanistujaiset musiikin kuunteluineen olivat kuitenkin tärkeitä.” Jyrki Svalan (s. 1961) innosti soittohommiin etenkin Santanan Abraxas, joka pyöri tiuhaan siskon nauhurissa Jyrkin ollessa n. 9-vuotias. ”Ensimmäisen kitarani sain 14-vuotiaana, ja siitä lähtien on riittänyt innostavaa tutkittavaa musiikin eri alueilta.” Soittajana hän on itseoppinut lukuun ottamatta vuoden opiskelua Oriveden opiston musiikkilinjalla. Myös Juha on rumpalina itseoppinut; lapsena hän kävi pari vuotta kansalaisopiston pianotunneilla ja myöhemmin aikuisena pari talvea pianonsoiton opissa.

Muita Ferro Colorin jäseniä hieman nuoremman Jukka Oksan (s. 1973) musiikilliset juuret ovat lähinnä 80-luvun hevissä. ”Olen kuitenkin aina ollut hyvin kaikkiruokainen ja utelias musiikin suhteen. Lapsena ja nuorena pääinstrumentti oli hanuri, ohjelmistossa kattavasti tanssi- ja kansanmusiikkia. Teininä kiinnosti kitara. Heviriffien jauhaminen vaihtui perheen perustamisen myötä akustisella rämpytettyihin lastenlauluihin. Entisessä ammatissani opettajana perustimme muutaman kollegan kanssa opebändin, jossa soitin bassoa. Ja basso on kyllä vienyt sieluni. Sillä on helppo päästä yhtyesoiton alkuun, mutta ylärajaa taitojen karttumiselle ei ole. Ennen Ferro Coloriakaan ei proge ollut ihan vieras genre, mutta nyt progebänditouhujen myötä elämä on ollut musiikillisesti yhtä iloista tutkimusmatkaa! Täytyy kehua bändikavereiden loistavaa progemakua.”

Musiikillisia vaikuttajia ja suosikkiartisteja Ferro Colorin jäsenet listaavatkin innoissaan. Juha kuunteli kaseteilta Tullin lisäksi mm. Genesistä, King Crimsonia, Oldfieldiä, Yesiä, Renaissancea ja Led Zeppeliniä. Ensimmäiset omat vinyylit olivat Pink Floydin Meddle ja heti perään juuri ilmestynyt Animals. ”80-luvulle tultaessa idoleiksi nousivat Peter Gabriel ja Kate Bush. Kun uutta ’kunnollista’ progea ei enää tuntunut tulevan, piti kaivella lisää 70-luvulta. Ja sieltähän löytyi kaikkia omituisia nimiä Happy The Manistä Gentle Giantiin ja Canterbury-bändeihin.” Juha on reissannut moneen kertaan Canterburyssa, progefestareita ja muutoin Kentin maisemia kierrellen. Canterbury-skene täyttää myös Jyrki M:n listaa kiipparistisuosikeista, joita ovat olleet myös mm. Tony Banks, Peter Bardens (Camel), Keith Jarrett, Jukka Gustavson "sekä etenkin teini-iässä syntikkajumalat Vangelis, Jarre ja Froese-Franke-Baumann -kolmikko.” Jyrkin S:n suosikkikitaristeja ovat Carlos Santanan ohella mm. Jimmy Page, Steve Howe, Jan Akkerman, Terje Rypdal, John Renbourn sekä klasaripuolelta Julian Bream Dowland-tulkintoineen.

Kuinka Ferro Color muodostui? Eräänlaisena alkupisteenä voi pitää kesällä 2006 perustettua kesälomaprojektia nimeltä Strangko, jonka treenejä pidettiin Kärsämäellä vanhaan navettaan rakennetussa kämpässä. Ryhmän muodostivat Jyrki Svala sekä Myllylän veljekset Juha, Jyrki ja Ilkka, joka jakoi kitara- ja basso-osuudet Jyrki S:n kanssa. Strangkon toiminta hiipui muutaman vuoden kuluessa aikataulu- ja motivaatio-ongelmiin. ”Vuonna 2014 palaset kuitenkin loksahtivat kohdalleen”, Jyrki Myllylä kertoo. ” Äänekosken Keitelejazz-festivaaleilla esiintyivät mm. Focus ja Soft Machine, joiden esityksistä inspiroituneena yhtyetoiminta päätettiin elvyttää uudestaan. Mukaan houkuteltiin basistiksi Jukka Oksa, joka oli jo tullut tutuksi Juhalle toisesta kokoonpanosta, Moredista. Tavoitteena oli ottaa haltuun instrumentaaliprogen helmiä ja päästä esittämään niitä myös livenä. Ensimmäinen nimiehdotus Ferro Color tuntui heti sopivan kotikutoiselta.”

Ensikeikka koettiin Kärsämäen Jone’s Barissa heinäkuussa 2015. Parituntisen setin edetessä bändi rentoutui ja yleisö lämpeni. Päätösencore ’Soi vienosti murheeni soitto’ sai progesta tietämättömätkin havahtumaan ja kyyneleet virtaamaan. Jo saman kuun lopulla Ferro Color pääsi esiintymään myös ulkoilmalavalla, Valkeakosken Sääksmäellä Voipaalan Kartanon pihamaalla järjestetyssä RockArt-tapahtumassa. Molemmista on sittemmin muodostunut yhtyeelle vuotuinen perinne.

Tasapainottelua bänditoiminnan ja arjen välillä Kaikilla jäsenillä on päivätyönsä muualla kuin musiikin parissa, esimerkiksi Juha on Visavuoren museosäätiön toiminnanjohtaja ja veli-Jyrki työskentelee pelialalla graafisena suunnittelijana. Nelikko myös asuu etäällä toisistaan akselilla Valkeakoski--Helsinki. Siksi omaehtoisella harjoittelulla on suuri osuus. Musiikin haastavuus vaatii kuitenkin myös intensiivisiä yhteistreenipäiviä, jolloin sointi ja tulkinnat saadaan hiottua. Satunnaisista solistivieraista huolimatta yhtye on identifioitunut instrumentaalibändiksi ja aikoo sellaisena pysyäkin. Ferro Colorin keikkatahti on verkkainen mutta vakaa; esiintymisiä on nykyään viidestä kymmeneen per vuosi.

”Ohjelmistoa uudistetaan jatkuvasti ja myös omia sävellyksiä on saatu mukaan”, kertoo Jyrki Myllylä. ”Omien sävellysten työstäminen alkaa yleensä yhden jäsenen perusideasta tai lähes valmiista demosta, jota viimeistellään ja täydennetään yhdessä. Tähtäimessä on oman materiaalin myötä hioa ja kiteyttää ryhmän ilmaisutapaa sekä sulauttaa jäsenten musiikilliset vaikutteet perinteiseen progeen nojautuvaksi, mutta tuoreeksi ja omaleimaiseksi musiikiksi. Tulevia sävellyksiä varten on jo olemassa erinäisiä ideoita ja aihioita, mutta niiden kypsyttely ja hiominen valmiiksi kappaleiksi vaatii aikaa. Sitten kun uutta musiikkia on riittävästi koossa, on tavoitteena saada aikaan levytys - vaikkapa aluksi vain EP.” Bänditoiminta on luonnollisesti työn ja perheen ehdoilla tapahtuva harrastus, ”aina merkittävä henkireikä”. Kuten Jukka asian kuvailee: ”Saan suurta tyydytystä siitä, että saamme yhdessä biisit toimimaan. Yhtyeessä soittaminen on leikillisesti sanottuna parasta, mitä voi tehdä housut jalassa. Ja ehkä kivaa myös ilman housuja, en tosin ole sitä koskaan kokeillut.”

Ferro Coloriin voi ottaa yhteyttä Facebookissa tai sähköpostitse osoitteeseen juha.myllyla@pp2.inet.fi.

Kuvat: Arto Juutistenaho.

No comments
You need to sign in to comment