Home Articles > Record Reviews

KAYAK Seventeen

Mar 13 | By Harold the Barrel | Views: 156 | Comments: 0

Vuonna 1972 perustettu, 80-luvun alussa kertaalleen lopettanut ja vuosituhannen vaihteessa paluun tehnyt hollantilaisorkesteri kuuluu valitettavasti niihin genren edustajiin, joihin tutustuminen on itselläni jäänyt kokoelmalevyn kuuntelun tasolle. Taustoitin tämän levyarvostelun tekemistä kuuntelemalla uudelleen Spotifysta löytyvän kymmenkunta vuotta vanhan kokoelman Phantom of the Night, mutta lupaan pyhästi tutustua yhtyeen varhaistuotantoon kunnolla viimeistään eläkkeellä.

Asiaan: Seventeen on todellakin bändin 17. studiolevy, joskin alkuperäisestä kokoonpanosta on tänä päivänä jäljellä enää kosketinsoittaja Ton Scherpenzeel, joka on ajoittain toiminut myös Camel-yhtyeen kiippareissa (Camelin keulakuva Andrew Latimer muuten fiittaa tällä levyllä). Tarina kertoo, että Kayakin ura ei ole viime vuosinakaan ollut pelkkää ruusuilla tanssimista ja kokoonpanossa on ollut luonnollista ja luonnotontakin poistumaa niin paljon, että tälle levylle Scherpenzeel on kasannut aivan uuden kokoonpanon. Uutta verta sisältävä ryhmä onkin julkaissut ihan kelpo levyn, joka ei tosin varsinaisesti tarjoa mitään uutta tai mullistavaa. Jos pidät vaikkapa The Flower Kingseistä, Queenista, Kansasista tai jo mainitusta Camelista, niin luulisin sinun olevan sinut tämänkin levyn kanssa.

Muutama poiminta: kakkosbiisi La Pellegrina on Kayakia parhaimmillaan - sinfonista, monimuotoista ja melodista. Sama koskee levyn loppupuolen Cracks-biisiä. Kaunis Ripples On The Water ei ole kovin kaukana Camelin melodisimmasta tuotannosta (minkä osaltaan saattaa selittää Latimerin kitarointi ja läsnäolo). Kovasti säkeistöltään Billy Joelin Lullabyn mieleen tuova Falling on nätti biisi sekin. Levyllä on paljon myös popahtavaa keskitien hard rockia ja omiin korviini täysin tyhjänpäiväistäkin materiaalia, mutta kokonaisuus jättää sympaattisen vaikutelman. Vanha Kayak teki ainakin tuon edellä mainitun kokoelmalevyn perusteella aikoinaan äärettömän pompöösiäkin musiikkia, jossa Queen-vaikutteet olivat melkoisen ilmeiset. Seventeenin perusteella pahin romanttis-koristeellinen runsaus on karsiutunut, mutta kyllä tämän vielä samaksi yhtyeeksi tunnistaa. Sujuvasti kuunneltavaa perinteistä meininkiä, paikoin epäkiinnostavaa, mutta paikoin myös kylmiä väreitä aiheuttavaa ajatonta klassista rockia.

No comments
You need to sign in to comment