Home Articles > Record Reviews

Molesome: Dial

Feb 9 | By Otso Pakarinen | Views: 181 | Comments: 4

Mm. Änglagårdin rumpalina kunnostautunut Mattias Olsson on tällä toisella Molesome-nimen alla tehdyllä sooloalbumillaan heittäytynyt varsin kokeellisille linjoille. Levyn takakansitekstissä hän toteaa kyllästyneensä pikkutarkkaan ja aikaa vievään studiotyöskentelyyn ja halunneensa välillä tehdä jotain spontaanisti ja nopeasti. Vähän yli puolituntisen levyn ainoan kappaleen tekeminen kesti vain noin viikon. Mukana on satunnaisuutta ja ”äänellisiä vahinkoja” – vähän kuin kuuntelisi radiota vaihdellen kanavia ja parkkeeraten välillä kanavien väliin. Tietokoneita tai automatiikkaa ei levyn teossa ole käytetty, mikä on omiaan viemään soundilliset mielikuvat jonnekin 70-luvun alun Saksaan.

 

Miltä levy sitten käytännössä kuulostaa? Minäpä kuvailen. Alku soljuu hitaasti avaruudellisen ambienteissa tunnelmissa, vähän kuin radiona käytettäisiin radioteleskooppia ja kuunneltaisiin galaksin keskustan suunnalta tulevia heikkoja signaaleja. Muutaman minuutin kuluttua mukaan alkaa hiipiä häiritsevämpiä elementtejä – ehkä signaalien tielle on osunut läjä avaruusromua. Vaihdetaan 60-luvun lopulta asti vintillä lojuneeseen putkiradioon: joku soittaa hajamielisen oloisesti trumpettia samalla kun hallissa ämpärinsä kanssa kolistelevan siivoojan kissa kävelee pianon koskettimilla. Puolenvälin kieppeillä mukaan ryömii vähäksi aikaa huoltomiehen työkaluilla rappukäytävässä soittama kompintapainen, mistä palataan kuitenkin ripeästi radion ääreen. Pienen alkaa mukaan tulla ihmisääniä eri taajuuksilta samaan aikaan kun joku soittaa naapurissa hieman kömpelöitä kitarakuvioita. Viereisiltä radiokanavilta mukaan punkee säröistä puhetta ja epämääräistä noisea sekä ”kölninvettä” eli kolinaa. Häröilyjakson jälkeen löytyy joltain taivaskanavalta sanatonta laulua ksylofonin helskyttelyn siivityksellä. Tälle kanavalle ei kuitenkaan parkkeerata kauaksi aikaa, liian kaunista. Lisää puheohjelmaa! Trumpettikanavakin löytyy taas vähäksi aikaa, mutta sitten radio viritetään Radio Ruhrin taajuudelle höristelemään rumpusoolon ja kohinageneraattorin päälle haahuilevia kuvioitaan maalailevaa mellotronimaestroa. Eipä kauaakaan kun kaksi kitaraa jo punoo hermostuneesti juonikuvioitaan…jaa, kitaroita onkin kolme, ei kun neljä, vai olisiko sittenkin viisi? Lopuksi hiljennytään rutkasti kaiutettujen trumpetin ja vokaalimattojen soinnuttelemana unten maille.

 

Mitä levystä jäi mielen päälle? No, alkuosa toimii erinomaisesti ambient-musana, mutta myöhemmin varsinkin toisteiset ja särötetyt puheenpätkät kuulostavat jo toisella kuuntelukerralla hieman ärsyttäviltä. Spontaania tajunnanvirtaahan tämä varmasti tekijälleen on, mutta minä olisin kyllä ollut tyytyväinen, jos levyä olisi hieman editoitu sillä studiosta bannatulla tietokoneella. 

Martti Jousimo
Feb 9
Sen verran hauska on tuo sun arvio, että kyllä lienee joku päivä on kuunneltava. Vaikka olen avantgarden ystävä, on toki mahdollista etten minäkään tätä vuoden parhaaksi levyksi julista!
Otso Pakarinen
Feb 9
Kannattaa tsekata, ei tämä missään nimessä huono levy ole!
Martti Jousimo
Feb 12
Minä tykkäsin tästä kovastikin! Jotenkin sain tosta sun arviosta sellaisen kuvan, että tämä olisi hälyäänisempi kuin onkaan. Aika paljon mun mielestä on melodisia elementtejä ihan koko teoksen ajan, nuo enimmät puheosuudetkin alkaa vasta 20 minuutin kohdalla ja senkin jälkeen tulee niitä upeitä mellotron ja huiluosuuksia. Mulla tuli semmonen Beatlesin ja kokeellisimman Pink Floydin yhdistelmä mieleen (Beatles varmaan lähinnä siitä, että se alkupuolen ambient tausta kuulostaa paljolti samalta kuin sitä Beatlesin Day In Lifen loppupianoääntä ois jatkettu huomattavasti kauemmin). Faust kyllä tulee kans kovasti mieleen! Mun mielestä on kyllä vain mahtavaa, ettei olla mitään tietokone-editointeja tehty, mun musamakuun ja -korvaan tää on kyllä varsin viimeistelty homma! Mahtaa mies olla ollu sitte aiemmin melkoinen perfektionisti?Minä tykkäsin tästä kovastikin! Jotenkin sain tosta sun arviosta sellaisen kuvan, että tämä olisi hälyäänisempi kuin onkaan. Aika paljon mun mielestä on melodisia elementtejä ihan koko teoksen ajan, n...See more
Otso Pakarinen
Feb 12
Juu, Faust tuli minullekin tuosta heti mieleen. Hyvä jos arvioni toimi suosittelijana siitä huolimatta, että itse en niistä puheosuuksista hirveästi innostunut.
You need to sign in to comment