Home Articles > Record Reviews

YUP:HOMO SAPIENS

Dec 25 '17 | By Martti Jousimo | Views: 253 | Comments: 0

YUP teki melkoisen hattutempun vuonna 1994: julkaisi samana vuonna kaksi uransa parasta levyä. 60-luvun lopulla ja 70-luvun alussa tälläinen oli vielä yleistä, mutta eipä todellakaan enää 90-luvulla. Odottamani mukaisesti Svart julkaisi tästäkin levystä vinyyliversion tämän vuoden lopulla. Ilmeisesti levy on ollut monelle muullekin YUP-fanille rakas, koska levyn vihreävinyylinen 150 kappaleen ennakkopainos myytiin ainakin levykauppa äxässä päivässä loppuun. Ensi kuussa julkaistaan uusi vihreävinyylipainos. Tällä levyllä YUP aloitti siirtymisen koukeroisesta leikkaa/liimaa-tyylistä perinteisenpään biisityyliin, mutta onneksi "Toppatakkien"-ystävillekin tämä levy tarjoaa ilahduttavia musiikkielämyksiä! Myös Martikaisen teksteissä on edelleen elämän absurdeissa kuvauksissa yhtymäkohtia edeltäjäänsä, mutta tämä levy ei muodosta yhtenäistä tarinaa, vaan jokainen laulu on oma tarinansa. Kuitenkin ihmisten taipumus typeryyksiin ja heitä siitä suomiva paholainen on hyvin keskeisenä teemana lähes kaikissa lauluissa.

"Beelsebub Ei Nuku Koskaan" aloittaa levyn hyvin heleästi, kunnes tuhdit särökitarat tulevat mukaan raskaalla riffillä. On mahdollista, että osa YUP:n sen ajan puritaaneimmistä punkfaneista jätti levynkuuntelun tähän. Kappaleen teksti tuo levyn kappaleista eniten mieleen edeltävän levyn teemat ja Bulgakovin "Saatana Saapuu Moskovaan"-kirjan. Seuraava "Baltahasar Oli Naisten Mies" jatkaa hyvin samankaltaisissa tunnelmissa yhdistellen kansanmusiikkimaista heleyttä ja raskasta kitarointia. Erityisesti tässä kappaleessa kuuluu hyvin yhtyeen yksi tärkeä vaikuttaja, Jethro Tull. Levyn nimikappale on sen raskain, mutta kertosäkeessä jälleen koskettimet tuovat mukavasti taustalle Tull-maista kuviointia. "Oikeusjuttu" on meiningissään hyvin lähellä edellisen levyn nimikappaletta, kappaleessa yhdistellään mm. hc-kiitoa ja bossanovaa. Kappaleen lopussa kuullaan Janne Mannosen huikeaa rytmittelyä. Levyn puoliskon lopettaa ainakin keikoilla yhdeksi YUP:n ensimmäisiksi hiteiksi muodostunut "Tänään Kotona".

Toisen puolen aloittaa myöskin "Toppatakkeja"-levyn suuntaan kurotteleva, hurjaa kiitoa ja hienoja melodisia kuviota yhdistelevä "Jumala Halkaisi Ihmisen Kahtia". "Väärinkäsityksiä Merellä " on puolestaan yksi onnistuneinpia suomalaisia Tom Waits- pastisseja. "Domus Perkeleestä" tulee hyvin paljon mieleen saman aikakauden CMX, ihan kelpo kappale, mutta kuitenkin levyn keskinkertaisinta antia. "Tyly Puhe" on yksi YUP:n apokalyptisimpia kappaleita, kuitenkin lopussa kappale muuntuu melodiassaan huomattavan positiiviseksi, mistä tulee hauska kontrasti Martikaisen jatkaessa lauluaan politikoiden keskinäisestä teurastamisesta. Levyn lopettava, kauniin melodinen "Alkemisti" on yksi levyn kohokohtia. Kappale muistuttaa jälleen suuresti Jethro Tullia, koska mukaan on otettu vieläpä Tero Kling soittamaan huilua.

YUP päätti sitten jatkaa Homo Sapiensin jälkeen sen aloittamalla tuhdimmalla ja vähemmän koukeroisella linjalla. Ikävä kyllä yhtye vähensi koukeroisuutta levy levyltä niin, että vaikka "Tuuliajolla" on yksi "Oudon Elämän" täysosumista ja levyllä on toki muutama muukin hieno kappale, minun mielenkiintoni bändiä kohtaan väheni niin, etten tutustunut seuraaviin levyihin ollenkaan. Mielenkiinto palasi kuultuani "Leppymättömät"-levyn vinyyliversiosta ja totesin levyn varsin hyväksi, joskaan en bändin huippulevyjen tasoiseksi. Kuuntelin ihan vastikään "Normaalien Maihinnousun" ja "Lauluja Metsästä"-levyt ja totesin ne juuri sellaisiksi, miksi olen ajatellutkin: hyvin tasapaksuiksi, erittäin paljon sen ajan tylsään suomirokiin istuviksi. Myös "Keppijumppaa" oli jäänyt kuulematta ja sen perusteella voin sanoa, että YUP olisi varmasti pystynyt halutessaan jatkamaan "Toppatakkien"-linjoilla tehden musikillisesti terävämpiä, kaupallisesti huonommin myyviä, mutta varmasti silti uskollisen kuulijakunnan saavuttavia levyjä. Sanon vielä "Vapauden Kaupungeista" sen, ettei se ansaitse sitä kaikkea loskakritiikkiä, mitä se ilmestyessään sai. Levy kun osittain akustisessa ilmeessään ja kohtuullisessa materiaalissaan pesee Normaalit ja Metsien laulut mennen tullen. Jos YUP päättää joskus jatkaa, toivoisin sen suuntaavan musikillisen katseensa enemmän "Keppijumppaa"levyn suuntaan kuin kaupalliseen menestykseen.

No comments
You need to sign in to comment