THE WHO: TOMMY - LIVE AT THE ROYAL ALBERT HALL

Heitettyään Wembleyllä vuonna 2013 harvoin kokonaan soitetun Quadrophenian ja juhlittuaan viisikymmentävuotista taivaltaan Hyde Parkissa vuonna 2015 the Who päätti jälleen kerran tarttua Tommyyn. Olinkin jo vähän huolissani siitä, onko the Whon taival päättynyt. Wilko Johnson kertoi taannoin haastattelussa Daltreyn sairastuneen pahaan aivokalvontulehdukseen. Vaan eipä huolta, Roger laulaa lähes entiseen malliin tällä Royal Albert Hallissa nauhoitetussa konsertissa. Hieman hänen äänensä on vuosien aikana paksuuntunut eikä hän pääse monien 60-luvulla aloittaneiden laulajien tavoin yhtä korkealle kuin ennen, josta johtuen osan kappaleiden sävelkorkeutta on laskettu. Kuitenkin Townshend on selkeämmin menettänyt äänensä ja minusta kuulostaa, että korkeimmat hänen osuutensa tässä Tommy-versioinnissa laulaa hänen hyvin samalta kuulostava veljensä Simon. Mahtavaa, että mukana on jälleen ollut rumpalina hyvin Moonmainen Ringonpoika Zak. Sen kummemmin en tässä rupea Tommyn tarinaa kertaamaan, kuin että mainitsen Townshendin saaneen innoituksen siitä 60-luvun lopulla gurunaan pitämältään Meher Babalta. Hauska yksityiskohta levyn syntyvaiheista on myös se, että keskeinen flipperi-idea tuli New York Timesin kriitikko Nik Cohnilta. Kriitikon heiton jälkeen Townshend kirjoitti Pinball Wizardin, josta tuli levyn hitti.

Tätä konserttipläystä mainostetaan sanoin "the Who heittää ensimmäisen kerran koko Tommyn livenä". Aivan kirjaimellisesti tämä ei pidä paikkaansa, instrumentaali "Undertone" kun kestää alkuperäisversiossa lähes 10 minuuttia, tällä konserttiversiolla on vain 2-minuuttinen, paljolti kitaralla vedetty versio. Mukavaa olisi ollut kuulla Zak rymistelemässä tuossa biisissä Moonin malliin. Merkillisempää on, miksi "Welcome" on jätetty aiemmin pois. Tämä hieno kappale saa nyt viimein myös hienon liveversioinnin. Liekkö sitten Townshendia myöhemmin nolottanut hänen Meher Baba-intoilunsa, tässä kappaleessa kun on selkeiten intialaisen mystiikan vaikutteita. Kaikkia kappaleita on turha alkaa tässä arviossa käymään lävitse. The Who vetää teoksen lävitse kohta jo 50 vuoden kokemuksellaan ja se on lähes kokonaisuudessaan komeaa kuultavaa. Ainoastaan Christmasin ja Cousin Kevinin kohdalla on havaittavissa pientä väsähtäneisyyttä, joka sitten korjaantuu Acid Queenissa. On mukavaa, että "Eyesight to the blind (the Hawker)" vedetään samalla "tango"-kompilla, kuten alkuperäinenkin versionti sen sijaan, että tulisi myöhempi, funkahtava versio. Hienoa on myös, että ilmeisesti koskettimilla soitetut alunperin Entwistlen käyrätorvella soittamat osuudet kuulostavat ihan samalta kuin alkuperäisessä.

Tommyn jälkeen Who vetää vielä potpurin tuttuja hittejään. Niistä sanottakoon sen verran, että "I Can´t Explainista" kuullaan sähäkämpi versio kuin Hyde Parkin konsertissa, kun taas "I Can See For Miles" vedettiin Hyde Parkissa paremmin. On aika uskomatonta, millä kiihkolla Who vetää jonkin "Won´t Get Fooled Againin" varmaan kymmenennen tuhannen kerran. Voihan bändiläiset toki ajatella, että jokainen kerta saattaa olla se viimeinen.

Voi olla, että the Who tulee palaamaan vielä kerran Tommyyn sen täyttäessä 50 vuotta. Tommyyn ja Quadropheniaan uudelleenpalaamisen sijaan mielenkiintoisempaa olisi, jos the Who esittäisi jonkinlaisen laulumaratoonin toteutumattomaksi jääneestä "Lifehousesta". Townshendhän toteuttikin 2000 soolona tällaisen projektin julkaisten tekemiään demoja ja konsertoiden. Kuulisin niitä kappaleita mieluusti kuitenkin Rogerin laulamana, hienolta Who´s Next-albumiltakaan kun ei juurikaan ole livenä kuultu esim. "Love Ain´t For Keepingiä" ja "the Song Is Overia". En myöskään tiennyt aiemmin, että myös "Who Are You"-kappale oli alunperin Lifehousen satoa. Mutta kovana Who-fanina toki otan nämä kaikki uudet konserttipläjäykset mieluusti vastaan, the Whon livesoitanta kun on edelleen mahtavaa kuultavaa. Tätä taltiointia voi suositella kaikille niille, jotka eivät tykkää alkuperäisen levytyksen 60-lukulaisista soundeista ja laulun suuresta tarkoituksellisesta etualalla olosta. Kaikin puolin taltiointi on onnistunut ja soundit ovat tuhdit.