Home Articles > Concert Reviews

Magma Tavastialla 26.10.2017

Oct 27 | By Otso Pakarinen | Views: 215 | Comments: 10

 

Kuulin ensimmäisen kerran Magma-nimisen yhtyeen musiikkia joskus 70-luvun puolivälissä ostettuani hetken puolijohteesta Suomessa sillon varsin tuntemattoman yhtyeen levyn Köhntarkösz. En sille heti hirveästi lämmennyt, vaikka musiikki varsin omituiselta kuulostikin — mikä oli meikäläiselle jo tuolloin hyvä signaali. Hieman tämän jälkeen ilmestyi Live-tuplalevy, joka puolestaan teki sen verran kovan vaikutuksen, että pakotin silloiset bändikaverinikin kuuntelemaan sitä, ja noiden aikojen jälkeen levyhyllyyni (ja todennäköisesti noiden ammoisten bändikavereidenikin levyhyllyihin) on kasautunut melkoinen Magma-kokoelma, vaikkakaan ei mitenkään täydellinen. Suuri osa näistä levyistä on live-tallenteita, ja musiikin luonteesta johtuen myös studioalbumit ovat enemmän tai vähemmän studioliveäänitteitä. Onkin suorastaan mahdoton kuvitella, että Magman kappaleita ääniteltäisiin soitin kerrallaan click-trackin tahdittamana.



Noin 42 vuotta ensikuuntelujen jälkeen tapaan vanhan bändimme rumpalin Jarin Helsingin keskustassa ja menemme Tavastialle ihmettelemään, miten yhtye voi olla kaikkien näiden vuosien jälkeen paitsi kasassa myös erinomaisessa esiintymisvireessä ja riittävän suosittu myymään tuvan täyteen räntäsateisena torstai-iltana.

Lämmittelybändinä on niinikään pitkän linjan kulttiyhtye Circle, jonka mainio jumitusmusiikki tuntuu aivan sopivalta tähän iltaan. Mutta vaikka pidänkin kuulemastani, hieman silti kismittää tieto, että seuraavana päivänä Tukholmassa lämppärinä on Mats/Morgan, joka kuitenkin on reippaasti lähempänä oman musiikkimakuni taajuuksia. No, kaikkea ei voi saada. Lämmittelybändin aikana sali tuleekin todella lämpimäksi, ja loppuiltaa kohden hienhaju sen kuin sakenee.


Tavastia on täynnä tuttuja, ja hilaudumme pienellä porukalla salin etuosaan ennen Magman saapumista lavalle. Odotellessa muistelen kahta aikaisempaa Magman Helsingin-keikkaa. Ensimmäinen, 80-luvun Merci-albumin jälkeinen esitys Vanhalla oli itselleni melkoinen pettymys, kuten oli kyseinen albumikin. Vuoden 2004 Savoy-teatterin konsertti sen sijaan on jäänyt mieleen loistavana tapauksena. 

Bändi saapuu lavalle vähän klo 22 jälkeen, kokoonpanona Christian Vander (yhtyeen perustaja, rumpali, säveltäjä ja ajoittain myös laulaja), vuodesta 1972 asti mukana ollut laulaja Stella Vander, kolmisenkymmentä viime vuotta mukana ollut laulaja Isabelle Feuillebois, huomattavan paljon Alec Baldwinin näköinen Herve Aknin (laulaja vuodesta 2008), runsaat parikymmentä vuotta bassoa soittanut Philippe Bussonnet, kitaristi Rudy Blas, vibrafonisti Benoit Alziary (joka on bändin joissain aikaisemmissa kokoonpanoissa soittanut myös koskettimia), sekä sähköpianisti Jerome Martineau.

Illan biisilista on ytimekäs: Emehntehtt-Re, Theusz Hamtaahk ja encorena Magman sivubändi Offeringin kappale Ehn Deiss. Käytännössä nuo varsinaisen setin muodostavat kaksi pitkää teosta koostuvat useista osista, joita on kuultu myös erillisinä levyraitoina, kuten Emehntehtt-Ren osat Rinde (levyllä Attahk) ja Hhai (Live/Hhailla). Aivan alussa Christian Vanderin soitto on sen verran irtonaista, että huomaan kuvittelevani miehen juuri heränneen päiväunilta ja soittelevan vielä hieman unihiekkaisena vähän mitä sattuu. Toisaalta Magmassa on sellainenkin hassu ominaispiirre, että rumpali on yhtyeen ainoa soittaja, jolla on mahdollisuus ottaa rytmisiä vapauksia muiden nakuttaessa kellontarkkaa rytmiä omilla instrumenteillaan. Basson, kitaran, sähköpianon ja vibrafonin yhteissoitto toimii kuin hyvin öljytty kone. Riffien tykittäminen tarkasti tahdista toiseen on vaikeampaa kuin itse kokeilematta uskoisi. Toki myös laulajat osallistuvat rytmin luomiseen harmonian ja melodian ohella. 


Vaikka tässäkin tapauksessa kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa, huomio kiinnittyy usein myös niihin osiin. Erityismaininnan ansaitsee basisti Bussonnet, jonka tiukka tykitys on lähes uskomatonta täpinöintiä. Bussonnet ansaitsee ehdottomasti paikan Jannick Topin ja Bernard Paganottin rinnalla legendaaristen Magma-basistien kunniagalleriassa. Herve Aknin niinikään täyttää Klaus Blasquizin saappaat hienosti. Stella Vanderin jalkineita puolestaan ei onneksi tarvitse kenenkään muun sovitella, sen verran olennaiseksi osaksi hänen laulunsa bändin soundissa on vuosikymmenten aikana muodostunut. Keikan alussa huomioni kiinnittänyt Christian Vanderin hieman huolimattoman oloinen rumpalointi tarkentuu nopeasti tuttuun omaperäiseen kolisteluun aggressiivisine pelliniskuineen. Harmi vain, etten omalta paikaltani näe Vanderista kuin symbaalin takaa kohoavan päälaen, joten hänen kuuluisa eläytyvä ilmeilynsä jää tällä kertaa näkemättä. Ehkäpä ensi kerralla — ainakin Stella Vander lupailee välispiikissään bändin tulevan jatkossa useammin Helsinkiin. Toivotaan, että tämä pitää paikkansa.

Theusz Hamtaahkin jälkeen bändi poistuu lavalta ja saapuu soveliaan tauon jälkeen raivokkaiden aplodien kannustamana esittämään yhden encorebiisin. Myös Christian Vander tulee lavan etuosaan laulajaksi, komppi jää kosketinsoittaja Jerome Martineaun taottavaksi. Ehn Deiss on kaunistakin kauniimpi laulu, niin kaunis että melkein tulee itku. Tämän jälkeen on pakko tsekata jostain syystä väliin jättämäni Offeringin tuotanto...


Toista encorea ei tule, mutta hyvä näinkin. Savoyn keikalla ei muistaakseni tullut ensimmäistäkään. Konsertin jälkipuinneissa paikalla olleiden kavereiden — joihin kaikkiin en edes ehtinyt törmätä täydessä salissa — kanssa toteamme elämyksen mahtavaksi. Tämä oli ehdottomasti yksi parhaista kokemistani keikoista!

(Kuvat: Eetu Pellonpää, Otso Pakarinen)

Tags: zeuhlmagma
Martti Jousimo
Oct 29
Valtaisat kiitokset Otso, todella hieno arvio ja mahtavat kuvat (kiitokset niistä myös Eetulle)! Todella kunnioitettavaa, että olet jo 70-luvulta asti fanittanut Magmaa, itse kun kuulin bändistä ekan kerran vasta 2000-luvulla ja joskus tuon vuosikymmenen loppupuolella lainasin Attahk-levyn kirjastosta, joka kuulosti ihan hyvältä, mutta ei kyllä täysillä iskenyt. Vasta 2010-luvulla kuuntelin youtuubista bändin ekan levyn, johon oli vieläpä taustalle laitettu aikas hieno vanha tulivuorenpurkausvideo ja tällöin sain Magma-kipinän. Oikeastaan täysfanitus on ollut päällä, kun kuulin tästä keikasta ja hommasin sinne samantien lipun, olen nyt puolen vuoden aikana kuunnellut kaikki Magman studiolevyt ja todennut erityisesti 2000-luvun jälkeisen tuotannon melkoisen kovaksi (aiemmin kolisi kolme ekaa, massiiviskuuntelun myötä toki myös Wurdah Itah ja Live/Hhai). Minulle edelleen kolahtaa vähiten Attahk ja Udu Wudu johtuen ihan niiden hyvin kylmähköstä soundimaailmasta ja aikalaisen tylystä meiningistäkin, toki noillakin levyillä esim. Weidorje ja Rinde on aivan huippuja. Pidän jopa Mercistä enemmän kuin noista kokonaisuuksina. Keikalla muuten mietinkin, että onkohan kukaan Suomessa kuunnellut Magmaa jo 70-luvulla ja esitin asian ääneen sitten Dai Kaht-orkesterin jäsenen isälle, joka sitten kertoi keikalle vieressään olleen miehiä, jotka olivat puhuneet fanituksen alkaneen jo 70-luvulla. Liekkö sitten te olleet siinä.

Sama fiilis oli mullaki iha alkukeikasta ku sulla Otso, että eipä oikein kulje, rupesin jo ajattelemaan, että no, onhan tuota Vanderilla ikää, ei se vaan enää millään pysty samaan kuin joskus ennen. Mutta sitten kun lähti, huomasin, että jalkani alkoivat liikkumaan lähes yhtä maanisesti! Mää olin toisessa rivissä, niin näin hyvin myös Vanderin ilmeet ja mahtavaa katsottavaahan ne oli! Sen verran pientä korjausta tuohon artikkelisi tietopuoleen, että Stella on tullut Magmaan mukaan 1972 ja ei siis laula kahdella ekalla levyllä. Mutta tosiaan kaikki konsertissa kuultu oli jo hänen alunperinkin laulamaa ja todellakin ainut 70-lukulainen jäsen päämiehen lisäksi.
Valtaisat kiitokset Otso, todella hieno arvio ja mahtavat kuvat (kiitokset niistä myös Eetulle)! Todella kunnioitettavaa, että olet jo 70-luvulta asti fanittanut Magmaa, itse kun kuulin bändistä ekan ...See more
Martti Jousimo
Oct 29
Nii ja täytyy vielä lisätä, että Stella on kyllä vallan ihana ihminen! Nuo kajaanilaiset Dai Kaht-ihmiset kertoivat käyneensä Pariisissakin Magmaa katsomassa ja Stella oli ollut paikan ravintolassa ennen keikkaa syömässä ja oli mielellään jutustellut faniensa kanssa! Dai Kahtilaiset saivat muuten myös annettua cd:nsä Magman kitaristille nyt to, että joskohan heille sitten kiertuetta Magman kanssa tulossa...Nii ja täytyy vielä lisätä, että Stella on kyllä vallan ihana ihminen! Nuo kajaanilaiset Dai Kaht-ihmiset kertoivat käyneensä Pariisissakin Magmaa katsomassa ja Stella oli ollut paikan ravintolassa en...See more
Otso Pakarinen
Oct 29
Dai Kaht olisikin ollut mainio lämppäri Magmalle. Toivottavasti tulee vielä seuraava kerta ja tilaisuus tähän. Itselleni Udu Wudu ja Attahk ovat keskeisiä Magma-levyjä, ne tuli soitettua aikoinaan puhki. Ehkä sinunkin kannattaa vielä yrittää niistä työvoittoa?Dai Kaht olisikin ollut mainio lämppäri Magmalle. Toivottavasti tulee vielä seuraava kerta ja tilaisuus tähän. Itselleni Udu Wudu ja Attahk ovat keskeisiä Magma-levyjä, ne tuli soitettua aikoinaan puh...See more
Martti Jousimo
Oct 29
Joo, eihän ne missään nimessä huonoja ole, tulee niitä varmasti vielä paljonkin kuunneltua. Mutta mun mielestä edelleen se eka on paras, tykkään kovasti puhaltimista siinä ja erityisesti vielä Teddy Lasryn ja Richard Rauxin soittamista huiluista. Minusta tuo levy on myös melodisinta Magmaa (jotenki myöhemmässä Emehntehtt-Re:ssä on samantyyppistä melodisuutta), siinä myöskin jopa aika akustisia juttuja, luulen kyllä, että kaikkien vanhakantaisen progen ystävien kannattaisi aloittaa Magman kuuntelu mielummin tuosta levystä kuin esim. Udu Wudusta. Jopa MDK:kin on vaikeammin sulavaa kuin tuo eka, toka on taas aika lähellä tota ekaa.Joo, eihän ne missään nimessä huonoja ole, tulee niitä varmasti vielä paljonkin kuunneltua. Mutta mun mielestä edelleen se eka on paras, tykkään kovasti puhaltimista siinä ja erityisesti vielä Teddy L...See more
Otso Pakarinen
Oct 29
Minulla taas ne kaksi ekaa ovat jääneet vähälle kuuntelulle jo ihan siitä syystä, että 70-luvulla niitä ei saanut mistään, täytyy ottaa uusintakuunteluun nekin Offeringin ohella.
Martti Jousimo
Oct 29
No, tokaa levyä on edelleen vaikeaa saada, ainakin jos haluaa sen alkuperäisellä kannella vinyylinä. Ja paljon siitä joutuu pulittamaan, mikäli vastaan tulee.
Otso Pakarinen
Oct 29
Kaksi ekaa näyttävät olevan Philipsillä julkaistuja, mikä lienee ollut painosmäärä. 1 kpl tokaa levyä käytettynä oli joskus 70-luvulla myytävänä Kane recordsissa, joku muu oli sen jo varannut ennen soittoani, mutta Kane ystävällisesti suostui äänittämään sen minulle kasetille. No nythän nuo molemmat löytyvät Spotifysta, joten hieman on musan tutkiminen helpottunut.Kaksi ekaa näyttävät olevan Philipsillä julkaistuja, mikä lienee ollut painosmäärä. 1 kpl tokaa levyä käytettynä oli joskus 70-luvulla myytävänä Kane recordsissa, joku muu oli sen jo varannut ennen so...See more
Martti Jousimo
Oct 30
Tuo toka levyhän julkaistiin alun perin Magma 2 nimellä, hopeapohjaisella kannella, jossa on vaan levyn nimi ja bändin logo mustalla. Ilmeisesti painosmäärä on ollut korkeintaan muutamia satoja, koska jo samana vuonna se julkaistiin sillä 1001 Centigrades-nimellä ja tulivuorikannella. Ekasta taas on otettu vissiin 1977 uusintapainos niillä originaaleilla läppäkansilla. Kanelta muuten tullut itselläkin paljo levyjä osteltua 80- ja vielä 90-luvullakin.Tuo toka levyhän julkaistiin alun perin Magma 2 nimellä, hopeapohjaisella kannella, jossa on vaan levyn nimi ja bändin logo mustalla. Ilmeisesti painosmäärä on ollut korkeintaan muutamia satoja, koska...See more
Otso Pakarinen
Oct 31
Hienoja albumeita nuo kaksi ekaakin ovat, nyt kun niitä olen taas Spotarista kuunnellut.
Martti Jousimo
Nov 1
On ne kyllä!
You need to sign in to comment