Home Articles > Concert Reviews

Juha Kujanpää ja Project Vainiolla Semifinalissa 19.10.2017

Oct 22 | By Teijo Salminen | Views: 347 | Comments: 0

Kaksi erittäin onnistunutta instrumentaalifolkprogekiekkoa tehnyt Juha Kujanpää julkaisi viime torstaina kolmannen pitkäsoittonsa ”Niin kauas kun siivet kantaa”. Tapausta juhlistettiin levyjulkistuskeikalla Semifinalissa. Muistissa on vielä melkoisen kuuma keikka edellisen levyn, Kultasiiven tiimoilta noin vajaa kaksi vuotta sitten Juttutuvassa. Viikkoa ennen odotetun Magman Helsingin konsertin alkupaloiksi oli siis paikallaan nauttia tasokkaasta suomiprogesta.

Illan avaaja, Project Vainiolla oli erittäin positiivinen yllättäjä. Kalle Vainio on säveltäjä ja pianisti, jonka Project Vainiolla -epiteetti käytännöllisesti katsoen kietoutuu hänen ja modifioidun ja preparoidun (ja erittäin vanhan, 50-luvulta?) Fazer Mignon -pianonsa ympärille. Viime elokuussa Helsingin Taiteiden yössä julkaistu Nocturnal -levy sisälsi 9 kappaletta, mutta tässä livekonsertissa kuultiin yksi kolmisen varttia kestänyt sävelteos, joka mitä ilmeisimmin sisälsi elementtejä levyn kappaleista. Vainion soitin ja sen hallinta osoittautui todella hengästyttäväksi. Jollei olisi tiennyt kaiken äänimateriaalin tulevan tosiaan tuosta pianoksi varsin pienestä kapistuksesta, olisi tätä pitänyt varmasti elektroni- ja sampletekniikalla tuotettuna. Jo pelkkä yhtä bassopään kosketinta painelemalla saatu teknomainen bassorumpubiitti tuntui epätodelliselta. Soittimesta tulvi kitaramaisia, marimbamaisia, harppumaisia ääniä, jopa vaimea peukalobasso- tai klavinettisoundi onnistui alimmilla oktaaveilla. Soundien vaihtoa varten Vainio näytti nykivän puutikkuja soittimen avoimen etukannen paljastamien kielien välistä. Eräänlaista analogista ”pätsäystä”, kuten modulisyntikkaharrastajien termi kuuluu. Musiikki on omalaatuinen yhdistelmä Mike Oldfieldiä, Philip Glassia, post-rockia ja ambientia. Varmasti progressiivista, vaikka kategorisointi vaikeaa onkin. Ei siis atonaalista korviariipivää kolinaa ja räminää, vaan itse asiassa varsin harmonista ja rytmikästäkin.

Koko komeuden kruunasi vielä Alexander Salvesenin 60-lukua henkivän psykedeeliset, kahdella vanhanaikaisella piirtoheittimellä, lasimaljoilla, öljyllä elintarvikeväreillä toteuttamat taustavisuaalit.

 

 

Illan pääakti, Juha Kujanpään ensemble aloitti settinsä soittamalla heti kärkeen kolme uuden levyn kappaletta. Septetti poikkesi uuden levyn soittajistosta siten, että luottokitaristi Timo Kämäräistä tuurasi taitavana sessiokitaristina etupäässä jazzpiireistä tunnettu Tuomo Dahlblom ja viulusektion ”äänenjohtajaa”, Esko Järvelää, oli lyhyellä varoitusajalla tuuramaan kutsuttu niinikään viisikielisen viulun mestari Emilia Lajunen.

Tuuraajat, eli kitaristi Tuomo Dahlblom ja viulisti Emilia Lajunen. Takana rummuissa Jussi Miettola.

 

Uudet kappaleet kuulostivat jo kertakuulemallakin hyviltä. Kansanmusiikin ja instrumentaaliprogen yhdistelmä sai setissä toisena kappaleena soineen ”Kumina” -kappaleen myötä myös itämaista vivahdetta. Yhtyeen kivijalka, loistava rytmiryhmä Jussi Miettola ja Timo Tuovinen paaluttivat taas kerran erinomaisen pohjan muulle bändille. Lajusen, Alina Järvelän ja Tommi Asplundin viulusektion (levyllä soittava ryhmähän on sama kuin loistavassa folk-yhtye Friggissä) työskentely oli saumatonta ja kuten kansanmusiikkiammattilaisten toimenkuvaan sopii, myös letkeän svengaavaa. Erityisesti paikkamaan tulleen Emilia Lajusen soolo-osuus Kumina-kappaleessa hälvensi luulot tuuraajan ”keikkakipsistä”. Dahlblomin katse pysyi suuren osan keikasta nuoteissa, mutta soolojen aikana miehen taidot punnittiin: parhaimmillaan Rekku Rechardt- tasoiset liu:utukset hyväilivät tämänkin progejäärän korvia. Upeaa työtä kaikin puolin.

Setissä kuultiin siis ainakin nämä:

1. Vuorikiipeilijä*

2. Kumina*

3. Jää sulaa*

4. Kivenpyörittäjä

5. Islannin vesi

6. Aurora

7. Matkalaulu*

8. Heinäkuun yöt

 

sekä encorena kuultiin Matkamusiikki bändin ja yleisön yhteistaputuksin.

Settilistaa tarkastellessani huomasin, että Kultasiipi-levy ei ollut lainkaan edustettuna. Toisena encorena olisivat tietysti voineen vetäistä vaikka hurjan ”Tulta päin”… mutta varmasti bändillä oli jo tämänkin kokoelman kanssa ihan tarpeeksi työvoittoa. Ensi kerralla sitten...

Annan näillä puheilla vahvat suositukset kummallekin esiintyjälle, menkää ihmeessä kokemaan  elävänä, jos vain ikinä pääsette. Ette tule pettymään.

 

http://www.kallevainio.com/project_vainiolla.asp

http://www.juhakujanpaa.com/

 

 

No comments
You need to sign in to comment