Home Articles > Record Reviews

LEE RANALDO: ELECTRIC TRIM

Sep 17 | By Martti Jousimo | Views: 72 | Comments: 0

Luulen, että tämän vuoden paras levy on osaltani löytynyt! Vaikeaa on kuivitella, että kukaan pystyisi ylittämään tätä Ranaldon uutukaista, niin kertakaikkisen upea se kun on! Lähes välittömästi Sonic Youthin hajottua Ranaldo aloitti vahvasti soolouransa levyttämällä hyvin paljon 60-lukulaiseen taidepoppiin nojaavan "Between the Times and the Tides"-levyn. Youthin kitaristikolleegan Thurston Mooren tavoin Ranaldo oli Sonic Youthin aikana julkaissut useita, paljoltikin kokeilevaan avantgardeen suuntautuvia ja eri yhteistyökumppaneiden kanssa tehtyjä levyjä. Poiketen Mooresta hän on soolouralle lähtemisen jälkeen julkaissut näitä "taidelevyjä" aika vähän, koska on ilmestynyt vain Glacial yhtyeen upea "On Jones Beach" ja melkoisen meluisa L`Orchestre Inharmonoque De Nicen levy, jossa Ranaldo toimi orkestrinjohtajana. Pian ensimmäisen "pop"-soololevynsä jälkeen hän perusti the Dust-yhtyeensä, jonka kanssa tehtiin jo aikalailla progahtava (lue 60-70 luvun melodioita, pitkiä moniosaisia kappaleita) levy "Last Night On Earth". Seuraava vuonna yhtye julkaisi jo aiemmin nauhoitetun "Acoustic Dustin". Kuitenkin erityisesti tällä uutukaisella Ranaldo todella lunastaa "Sonic Youthin George Harrison"-tittelin, joksi häntä on ainakin joidenkin Sonic Youth fanien taholta kutsuttu.

Levy nauhoitettiin jo yli vuosi sitten, mutta julkaistiin vasta nyt Leen levy-yhtiö ongelmien vuoksi. Levyn nauhoitukset aloitettiin The Dustin kokoonpanolla, mutta jostain syystä Dust hajosi kesken levynteon ja osalla kappaleista soittaa viime vuonnakin Suomessa käynyt Lee Ranaldo & El Rayo. Kaikella tapaa kokoonpanon vaihtuminen oli levyn kannalta vain hyvä asia, koska uudessa kokoonpanossa soittava ja levyn tuottaja Raul Refree toi mukanaan hienoja uusia esimerkiksi elektronisia elementtejä. Levyn aloittava "Moroccan Mountains" on levyn upein kappale. Kappale alkaa hyvin mystistunnelmaisesti ja akustisesti Leen ryhtyessä puhumaan mm. siitä, kuinka ovat ruuvimeisselien avulla yrittäneet löytää tietä takaisin vuorille. Pian hänen aloittaessa laulun kuulija lähtee hyvin 60-lukulaisiin, surumielisiin tunnelmiin. Kappale säilyy hyvin akustisena loppuun asti, mutta sisältää hienoja, kiihkeinpiä välikkeitä. Seuraava "Uncle Skeleton" hämmentää ensikuuntelulla discokompillaan, mutta melodiset rautalankitarat pitävät kappaleen levyn kurssissa. "Let´s Start Again" tuo hakkaavalla pianollaan mieleen ensin Beckin uusimman kappaleen, mutta niin lohduton kertosäe, kun kappaleen rakennetta keskivaiheella rikkova elektrotykytys tekee siitä huomattavasti mielenkiintoisemman. "Last Looks" rinnastuu alussa raukeassa folkissaan vaikkapa Fleet Foxesiin (joka taas ammentaa Roy Harperilta) kunnes Lee jälleen yllättää lähtemällä pirteään hyvin akustiseen hölkkään, jonka jälkeen kappale päättyy hyvin 60-lukulaiseen rytmipoppiin. Leen kanssa kappaleella duetoi upeasti Sharon Van Etten, joka myös laulaa taustoja usealla levyn kappaleella.

"Circular (Right As Rain)" julkaistiin levyltä ensimmäisenä singlenä ja tarttuvana palana se hyvä valinta olikin. 60-luvun psykedelian lisäksi kappale sisältää hienoja rytmisiä koukkuja. Levyn nimikappale alkaa hyvin apeana, mutta keskivälillä muuttuu toiveikkaammaksi. Kappale sisältää upeaa piccolotrumpettia ja myös kellopelimäisen välikkeen. "Purloined" oli vahvalla hakkaavalla rytmillään yksi viime vuoden keikan kohokohtia, levylle tästä upeasta kappaleesta ei ole tarttunut yhtä tymäkkää versiontia luultavasti johtuen siitä, että kappaletta ei ollut varmaankaan esitetty keikoilla ennen nauhoitusta. "Thrown Over the Wall" on jälleen hyvin akustinen sisältäen upean synkemmän välikkeen. Levyn lopettaa erittäin positiivisen harmonisesti "New Thing", joka myöskin sisältää mielenkiintoisia väliosia. Kappale on ehkä ainoa, jossa on jotakin selkeästi Sonic Youthin mieleen tuovaa.

Vielä Sonic Youthin ollessa kasassa Thurston Moore teki Beckin tuottamana akustispainotteisen upean "Demolished Thoughts"-levyn. Sen jälkeen Thurston on vaihtanut akustisensa sähkökitaraan ja jatkanut hyvin Sonic Youthin viittoittamilla poluilla. Vaikka hänen tänä vuonna ilmestynyt "Rock`n`Roll Consciousness" on varsin onnistunut tuolla saralla, on tämä Leen melkoisen paljon Sonic Youthista poikkeava tyyli mielestäni huomattavasti mielenkiintoisempaa. Kaikella tapaa olen hyvin iloinen, että edes joku tekee uutta hienoa musiikkia ponnistaen siitä musikillisten ideoiden rikkaudesta, minkä the Beatles aloitti Revolver-levyllään ja jalosti seuraavalla mestariteoksellaan täyteen kukkaan.

No comments
You need to sign in to comment