Home Articles > Record Reviews

SAXMAN SYRJÄNEN & JUKKA GUSTAVSON: MOJOMEN

Aug 27 | By Martti Jousimo | Views: 87 | Comments: 0

On mahtavaa, ettei Jukka saatuaan taiteilijaeläkkeen vuonna 2014 vetäytynyt pois musiikinteosta. Päinvastoin mies on jatkanut keikkailua entiseen tahtiin ja levynjulkaisutahtikin näyttää pysyvän samana. Hoedownin kanssa vuonna 2014 tehdyn Mountain Information-levyn jälkeen Jukka onnekkaasti törmäsi saksofonisti Panu Syrjäseen. Miehet huomasivat jakavansa hyvin samankaltaisen musiikkimaailman - rakkauden 60-luvun jazzia, bluesia, soulia ja R & B:tä kohtaan. Niinpä he päättivät perustaa bändin ja saivat yhtyeeseensä rumpaliksi Leevi Leppäsen ja basistiksi Janne Rajalan. Leppänen nyt ei esittelyjä kaipaa, mutta hänestä varsinkin tämän levyn yhteydessä täytyy sanoa, että hän on niitä rumpaleita, joilla teknisen taitavuuden lisäksi svengaa kuin hirvellä! Janne Rajala on paljolti ansoitunut bluesin parissa, muttei hän kyllä yhtään tällä levyllä häviä soitossaan muille. Vaikka tämä levy aika paljon ponnistaa New Orleansin perinteistä, ei se todellakaan ole mitään puritaanisen tylsää perinnemusikin toistoa, vaan hyvin rikasta, omaperäistä musikillista keittoa. Kaikki Jukan persoonallisesta urkutyöskentelystä pitävät tykästyvät hänen tähänkin levyynsä täysillä!

Levyn aloittava nimikappale kertoo niin mojomiesten toiminnasta kuin listaakin merkittävimpiä heistä. Luultavasti kyseessä on myös bändiläisten esikuvia. Tämä hyvin New Orleans-rytmillä kulkeva pala virittää tunnelman vain ja ainoastaan positiiviseksi. Seuraavalla "Marching Free Style"-instrumentaalilla lähdetään boogie-kompilla paljon jazzinpaan suuntaan, jossa kuullaan Jukan upean urkuroinnin lisäksi mahtavaa puhallintyöskentelyä Panun lisäksi myös vierailevalta trumpetinsoittajalta Mikko Koposelta. "Just Another Band From Hoochie Koo" palaa New Orleans tunnelmiin Jukan laulaessa sielukkaasti. Panun "Black Olives" on yksi levyn kohokohtia, sekun niin perusbändin kun perkussiolisäysten ansioista operoi hyvin samankaltaisissa hienoissa tunnelmissa, mitä Santana aikoinaan. "Beauty and the Blues" taas puolestaan etenee niin maukkaan funkisti, että en moista ole vähään aikaan kuullut. "Giants and Dragons" tuo suuresti mieleen Jukan aiemman, melodisen soolotuotannon ja vertautuu "Kiiltomato, Kynttilänliekki, Kuu ja Aurinko"-levyn "Onni ja Kaiho - Ikuisesti Yhdessä" -kappaleen kauneuteen. "Inspired By & Dedicated To" on sinänsä ihan mukiinmenevä swing-jazz standardi, mutta edustaa levyn keskinkertaisinta antia (liekkö kappaleeseen sitten inspiroiduttu ja omistauduttu Panun esikuvasta King Curtisista?). "Fulltime Bluesissa" ihastuttaa erityisesti hyvin räkäinen saksofonisoolo. "Giant Waterbug"-instrumentaali lähtee jälleen erittäin tunnelmaiseen jazzin seikkailuun, jossa niin Jukka kun Panu hienosti sooloilevat. Levyn lopettaa upeasti hämyisä "Closing Time"

Vaikka tällä levylle onkin laitettu Syrjäsen nimi ensimmäiseksi, ihan hyvin tätä voisi kutsua myös Jukan soololevyksi, Jukka kun on tehnyt levyn 10 kappaleesta 7. Toki Panunkaan panosta ei voi vähätellä, hienoja ovat soittamisen lisäksi myös kaikki hänen kolme kappalettaan. Ehkä tämä levy ei ihan yllä Jukan soolotuotannon parhaimmiston tasolle, mutta veikkaan, että huomattavasti useammin tulen tätä pyörittämään kuin esim. hänen "Moments"-jazzlevyään. Kaikella tapaa tätä levyä on tosi hienoa kuunnella, siinä kun virtuoottiset muusikot soittavat yrittämättä yhtään päteä, tärkeintä on hyvien tunnelmien luominen. Kaikella tapaa tällä levyllä on juuri ne elementit, mitä ikävän monelta nykyprogelevyltä tuntuu hävinneen. Proge kun syntyessään ponnisti niin klassisesta, jazzista, bluesista kuin folkistakin. Luultavasti monet pitävät tällaista musiikki aikansa eläneenä, mutta heille minä kommentoisin, että mielummin elän lämpöisessä menneessä kuin kylmässä tulevaisuudessa. Ikävän vähän yhtyeellä on ollut keikkoja, tietääkseni he ovat heittäneet helmikuussa yhden keikan Sture 21:ssä ja sen jälkeen tässä kuussa levynjulkkarikeikan juttutuvassa. Toivon mukaan tämä erinomainen yhtye tulee saamaan lisää näkyvyyttä, jotta lisää upeita soittotilanteita siunaantuu.

Tags: cross-over
No comments
You need to sign in to comment