Home Articles > Record Reviews

PEKKA POHJOLA: CHANGING WATERS

Aug 12 | By Martti Jousimo | Views: 499 | Comments: 15

Muistan, kuinka ilahduin, kun Pekka päätti tehdä ensimmäisen sinfoniansa. Vaikka hänen 80-luvun tuotantonsakin on musikillisesti kovatasoista, en ole koskaan ollut niiden levyjen 80-lukulaisen synteettisen äänimaiseman ystävä. Parhaimmillaan Pohjolan musiikki on aina ollut, kun se esitetään niin perinteisillä rocksoittimilla kuin jousilla ja puhaltimilla. Luin ennakkoon jostakin, että myös tässä vuonna 1992 ilmestyneessä Changing Waters-levyssä tulisi olemaan aiempaa enemmän akustisia elementtejä. Levy jäi sitten ilmestyessään hankkimatta ilmeisesti siitä johtuen, että se oli ensimmäinen Pohjola-julkaisu pelkästään CD-formaatissa. Vuonna 1993 pääsin vihdoin näkemään Pekka Pohjola Groupin Ruisrockissa. Muistan, että he esittivät uudelta levyltä ainakin "Waltz For Iikan" ja nimikappaleen ja pakkohan se levykin oli sitten hankkia. Vaikka Pohjola käyttikin jousia jo edellisellä "Flight Of the Angel"-bändilevyllään, on tämä levy onnistuneempi yhdistelmä elektronisen ja akustisen maailman välillä. Vielä orgaanisemmaksi soundi onnistuttiin tekemään Pekan ehkä myöhempien aikojen levyistä parhaimmalla "Pewit"-levyllään, mutta silkkaa nerouttahan tämäkin on. Aivan mahtavaa on, että Svart-records päätti viimein tehdä tästä levystä vinyyliversion, en voi uskoa, että he jättäisivät julkaisematta ne vielä kaksi vain cd-formaatissa julkaistua Pohjola-levyä.

Vasta nyt tätä vinyyliversiota kuunnellessani olen ymmärtänyt, kuinka levyn kappaleet muodostavat parivaljakot. Kahteen osaan jaettu Benjamin, kaksi valssia, viaton kyselijä ja fanaattinen vastaaja. Kaiken liittää yhteen levyn keskiössä oleva nimikappale. Kansikin kuvastaa hyvin tätä dualistisuutta, ikkunasta sisään kun tulee niin aurinkoa ja vettä. Pekan elämässäkin tuolloin vuorotteli myötä- ja vastoinkäymiset, joten voi helposti sanoa tämän levyn olevan yksi hänen henkilökohtaisimmista Pewitin ohella. Levyn aloittava Benjaminin esittelyosio on ehkä yksinkertaisuudessaan kauneinta Pohjolaa. Se on tuonut mieleeni aina hyvin merelliset tunnelmat. Tässä aloituksessa Pekka hoitaa "bassosoolo"-velvoitteensa tyypilliseen tapaansa hyvin tyylikkäästi keskittyen melodisuuteen eikä taitojensa esittelyyn. Seuraava Waltz For Iikka alkaa hyvin leikkisästi, kuin pieni, lahjakas lapsi kokeilisi pianoa. Pian lähdetään syviin vesiin, josta suunnataan valssin rytmillä hyvin ristiriitaisiin, pohjolamaisiin tunnelmiin. Kappale päättyy kuitenkin upeasti voimakkaan positiivisiin tunnelmiin, joiden lopuksi vielä alun leikkisä kertaus. Seuraavaksi tulee kaikessa polvelevuudessaan jälleen hyvin kaunista Pohjolaa kappaleessa "Innocent Questions". Kappaleen kyselijä voisi jälleen olla pieni lapsi, joka ihmettelee maailman outoutta esimerkiksi isälleen. Seuraavassa "Fanatic Answers"-teoksessa tunnelma tiivistyy hyvin pahanentisesti jousilla soitettuna, kunnes "fanaattinen vastaaja" aloittaa täyden raivoamisensa. Kappaleen kevyemmät jousiosiot ovat kuin perheen äidin yrittämää perheen isän rahoittelua, mutta eihän perinteinen suomalainen mies ainakaan vaimoaan usko, vaan raivoaminen jatkuu, kunnes lopulta vaimo saa miehensä rauhoitettua.

Nimikappaleen Pohjola halusi tehdä uusiksi, koska koki alunperin "Space Waltz"-levyllä julkaistun version olevan liian kylmä. Pidän kyllä myös alkuperäisestä, siinä jotenkin vesielementti tulee enemmän esille kuin tässä mahtipontisemmassa, hyvin paljon Nykäsen rumputyöskentelyä esiin tuovassa versionnissa, mutta ei tämä toki häviä alkuperäiselle. "Waltz For Outi" on hieno vastinpari toiselle valssille. Alussa lähdetään hyvin merellisissä tunnelmissa, kunnes valssin rytmillä lähdetään jälleen ristiriitaisempiin ja hieman surullisiin tunnelmiin. Piano-väliosakkeet tuovat jälleen lapsisoittajan mieleen, useasti toistettu valssiosa taas muuttuu kolmannella kerralla erittäin karnevalistiseksi, kuin juopon hoippumiseksi. Levyn lopettavaan "Benjaminiin" Pekka on säveltänyt vielä yhden lisäosan, jota ei ole alun intro-osiossa.

Olen ymmärtänyt, että Pohjolan sävellystyötä ei arvostettu ns. "vakavan musiikin" piireissä. Vaikka Pohjola oli minullekin erityisestä aloittaessani bassonsoittoa tärkein esikuva, olen aina pitänyt häntä ensisijaisesti säveltäjänä. En toki hyvin vähän musiikinalan kouluja käymättömänä ymmärrä sävellystaiteen hienouksia, mutta minulle on aina Sibelius, Pekka Pohjola ja Jukka Gustavson olleet kolme tärkeintä suomalaista säveltäjää. Mielestäni he kaikki ovat onnistuneet parhaiten tuomaan suomalaisen luontoelämyksen musiikkiin, sellaisena kuin syvän luontosuhteen omaava suomalainen kokee sen keskellä syvää, hiljaista metsää. Niin minua, kuin varmasti monia muitakin on mietityttänyt, mitä Pekalle oikein tapahtui 2000-luvulla? Vuonna 2001 tullut Views on varsin vahva näyttö siitä, että hänen luomiskykynsä oli tallella. Muistan nähneeni hänet XL-yhtyeen keikalla vieraana mahdollisesti tuona samana vuonna, sitten hän vain hävisi. Hänen kuolemansa oli hyvin järkyttävä uutinen. En voi olla miettimättä, että jos hän olisi saanut enemmän tunnustusta upealle ensimmäiselle sinfonialleen, olisiko hänen tarinansa päättynyt näin? Siinä kun on nro 1 mukana, niin luulisin hänellä ainakin olleen ajatusta tehdä sille jatkoa. Jokatapauksessa on upeaa, että Pohjolan musiikki elää edelleen niin näissä uudelleenjulkaisussa kuin hänen poikiensa töissä. Vaikka en täysillä tykästynytkään Vernerin uuden levyn versiointeihin, on hienoa, että hänen levynsä esittelee tuota upeaa musiikkia myös uusille sukupolville ja mahdollisesti sellaisessa muodossa, joka kolahtaa uuden musiikin ystäville.

Martti Jousimo
Aug 16
Nii, muistan jostain kuulleeni, että tuolla klasarimaailmassa ennen tallennusvälineitä olikin aika paljo nii, ettei vanhoihin sävellyksiin pahemmin palattu eikä niitä missään esitetty. Onneksi sentään on ollu tahoja, jotka on säästäneet esim. Mozartin ja Bachin nuotteja, ois muuten kadonnut moni huipputeos kirjoittamattoman historian hämärään! Se on tuo musiikin arvottaminen objektiivisesti hyvin hankalaa, itselle kun tuo Pohjola on ollut niin tärkeä jo hyvin nuoresta musiikinkuuntelijasta, mutta varmaankin varsinkin populaarikulttuurin ulkopuolisen musiikinkuuntelijan on vaikea ymmärtää hänen suuruuttaan. Kyllähän hän pop-kentässä oli 70-90-lukuina hyvin arvostettu, mutta sieltäkin on sitten hävinnyt 2000-luvulla varmasti paljon tuon kaikkinaisen katoamisensa vuoksi. Toivon kyllä todella, että kaikki hänen levyttämätön musiikki tullaan levyttämään, toki olen ensimmäisenä suuntaamassa live-esityksiin, jos niitä vielä jossakin esitetään (silloin kun noita ollaan esitetty, ei minulla ollut niistä mitään tietoa, ikävää että menivät niin totaali ohitse).Nii, muistan jostain kuulleeni, että tuolla klasarimaailmassa ennen tallennusvälineitä olikin aika paljo nii, ettei vanhoihin sävellyksiin pahemmin palattu eikä niitä missään esitetty. Onneksi sentään...See more
Teijo Salminen
Aug 16
Tarkoittamiasi populaarikulttuurin ulkopuolisia musiikinkuuntelijoita on koko ajan vähemmän ja vähemmän, se marginaali tulee ajan mittaan katoamaan kokonaan. Toisaalta: termi pop-kenttä tarkoitti tietysti 70-luvulla myös progea -sehän oli aikansa nuorisomusiikkia sekin -mutta tänä päivänä termillä pop ymmärretään jotain vähän muuta... luulen, että 100 vuoden kuluttua nuo kaikki progeteokset niputetaan samaan jatkumoon länsimaisen taidemusiikin eri "murteiden" sekaan samalla tavalla kuin vaikkapa John Dowlandin luuttulaulut tai Carlo Gesualdon madrigaalit.Tarkoittamiasi populaarikulttuurin ulkopuolisia musiikinkuuntelijoita on koko ajan vähemmän ja vähemmän, se marginaali tulee ajan mittaan katoamaan kokonaan. Toisaalta: termi pop-kenttä tarkoitti tiet...See more
Teijo Salminen
Aug 16
Ja toivon minäkin toki että levytyksiä ja esityksiä tulee olemaan. Epäilemättä tulee, nythän poika Vernerikin on tehnyt omia tulkintojaan, HusBand on soittanut hyviä Pohjola-tribuuttikeikkoja... luulen että tulevat kapellimestarit tai muusikot ottavat nuo partituuritkin käsittelyynsä. En yhtään ihmettelisi, vaikkapa pariskunta Porra/Stasevska voisi noihin joskus innostua (Porrahan basistina nyt muutenkin diggaa Pohjolaa).Ja toivon minäkin toki että levytyksiä ja esityksiä tulee olemaan. Epäilemättä tulee, nythän poika Vernerikin on tehnyt omia tulkintojaan, HusBand on soittanut hyviä Pohjola-tribuuttikeikkoja... luule...See more
Martti Jousimo
Aug 17
Juu, sitä aiempaa keinotekoista jakoa vakavaan ja kevyeen musiikkiin tuolla populaarimusiikkitermillä tarkoitin. Ja kyllähän se proge tosiaan tuohon kevyeen musiikkiin silloin kuului, kun sitä soitettiin rokkisoittimilla. Nykyäänhän pop taidetaan mieltää omaksi musiikinlajikseen, joskin lienee siitäkin mitään ihan yhtenevää määritelmää.Juu, sitä aiempaa keinotekoista jakoa vakavaan ja kevyeen musiikkiin tuolla populaarimusiikkitermillä tarkoitin. Ja kyllähän se proge tosiaan tuohon kevyeen musiikkiin silloin kuului, kun sitä soitett...See more
Martti Jousimo
Aug 17
Vielä palaisin tohon Pohjolan ekaan Sinfoniaan ja siihen Hesarin arvosteluun, ainakin sen pro gradun työn mukaan se arvostelu taisi kuitenkin aika pahasti iskeä Pohjolaan itseensä. Pro gradun tekijä puhuu "Sinfonia traumasta" ja perustelee tätä näkemystään sillä, että kovasti Pohjola selittelee bassokenraali-kirjassa, että sitä ei olisi alunperinkään pitänyt nimetä Sinfoniaksi. Minkälaisen vastaanoton sitten se kakkososa on saanut, siitä en löydä netistä mitään arvioita. Jokatapauksessa Pohjolan perheellähän oli se klassistausta ja Pekan rokki-innostusta alkuvaiheessa vähäteltiin, niin kyllä Pekalla ainakin varmasti oli vähintään alitajuinen näytönhalu tuolla Sinfoniallaan. Kaikella tapaa on hienoa, kuinka sää Teijo tunnut näkevän niin Pohjolan kun laadukkaan musiikin tulevaisuuden hyvin positiivisena, musta taas tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä mielivaltaisenpana näyttäytyy mulle se, mitä musiikkia tämä maailma joko ansiosta tai ansiotta nostaa esille. Aika käsittämätöntä on esim. että nykyisin klassikoksi nostettu Creamin Disraeli Gears jäi aikanaan täysin Jimin Are You Experincedin varjoon (tokihan minäkin tuon Jimpan nostan jopa Creamia korkeammalle). Ikävää on, että viime aikojen levyistä niin Riston kuin Absoluuttisen Nollapisteen viimeisimmät mestariteokset on tuntuneet jäävän täysin unholaan. En ole elektromusan asiantuntija millään lailla, mutta siltikin paljon musaa kuunneelleena luulisin tästäkin lajista sen suuruuden tunnistavan ja minun on kyllä vaikeaa löytää mitään suurta Radio Helsingin tämän viikon levystä, joka on ManDuon Orbit. Jotenkin tuntuu, että musamaailma on nykyisin niin pirstoutunut, että mahtaako siitä tuleville sukupolville jäädä mitään elämään? Toki minäkin uskon, että hyvää musaa tullaan aina tekemään, mutta jotenkin nyt tuntuu, että juuri se laadukkain saavuttaa ihan liian vähän kuulijoita.Vielä palaisin tohon Pohjolan ekaan Sinfoniaan ja siihen Hesarin arvosteluun, ainakin sen pro gradun työn mukaan se arvostelu taisi kuitenkin aika pahasti iskeä Pohjolaan itseensä. Pro gradun tekijä p...See more
Teijo Salminen
Aug 18
Siihen täytyy luottaa, että jää elämään! Ja pidetään Colossusta pystyssä, mekin osaltamme dokumentoimme jälkipolville sitä mitä parina viime vuosikymmeninä on Suomessa tämän marginaalimusiikin saralla tehty. Ja onhan Matti Pajuniemen kirjat tulevat varmasti olemaan arvokkaita tulevaisuuden oikeille musiikinrakastajille!Siihen täytyy luottaa, että jää elämään! Ja pidetään Colossusta pystyssä, mekin osaltamme dokumentoimme jälkipolville sitä mitä parina viime vuosikymmeninä on Suomessa tämän marginaalimusiikin saralla...See more
Martti Jousimo
Aug 19
Minä olen näitä levyarvioita kirjoittanut lähinnä ihan vaan sen takia, että se on mukavaa puuhaa. Mutta onhan se toki ihan hienoa, jos ne edes pieneltä osalta edistää laadukkaan musiikin pysymistä historiankirjoissa. Matin kirjat on taas ihan toinen juttu, vaikka kovasti puhutaankin kirjojen häviämisestä, minä taas uskon niiden pysyvyyteen paljon enemmän kuin nettitiedon. Se kun voi aina kadota bittiavaruuteen, kirjat taas tulevat säilymään niin kirjastojen kuin ihmistenkin hyllyillä eikä niitä pysty tuhoamaan edes ydinsota!Minä olen näitä levyarvioita kirjoittanut lähinnä ihan vaan sen takia, että se on mukavaa puuhaa. Mutta onhan se toki ihan hienoa, jos ne edes pieneltä osalta edistää laadukkaan musiikin pysymistä his...See more
Teijo Salminen
Aug 20
Näin on! Siitä olen minäkin onnellinen, että Colossuksen printtilehteä pystyttiin todella tekemään sen 20 vuotta. Ja olihan viimeinen numero komea, kovakantinen kirja. Nettisivut ovat tosin "omalla palvelimella" eikä epämääräisen halvan pilvipalvelun alla, joten jos webbimestari vaan huolehtii varmistuksista, niin aika hyvässä jemmassa nämä nyt toistaiseksi ovat :)Näin on! Siitä olen minäkin onnellinen, että Colossuksen printtilehteä pystyttiin todella tekemään sen 20 vuotta. Ja olihan viimeinen numero komea, kovakantinen kirja. Nettisivut ovat tosin "omal...See more
Matti Pajuniemi
Aug 24
Kiitos kirjojani koskevista mietteistä! Itsellänikin (luonnollisesti) on vahvempi usko painetun kirjan kuin nettimatskun pysyvyyteen. Ja on se todellakin hieno saavutus, 20 vuotta painettua Colossus-lehteä. Pidetään Colossus edelleen elossa.
Martti Jousimo
Aug 25
Eipä kestä : )
You need to sign in to comment