Retrospective-Re:Search

Tässä olisi modernia, eliskä tämän päivän progea Puolasta. Maistuisiko? Sen verran on huonoa noiden aksenttien tuntemus, että en ihan heti olisi osannut heitä sinne sijoittaa. Vaan mitäpä tuolla on väliä mistä bändi tulee. Vain musiikilla on merkitystä, sanotaan. Juu, ei ole kauneuskisa tämä. Vaikka täytyy sanoa, että Retrospective on ihan edustavan näköinen ryhmä. Nuoria miehiä ja nainen koskettimien takana. Toivottavasti tekevät videoita. Ja joku katsoo niitä. Niin siitä englannin murteesta. Jakub Roszakin äänessä on jotain mikä särähti. Meni tovi ennen kuin keksin, että se on hänen lausumisensa. Se ei ole rallienglantia, vaan jollain muulla tavalla jännää. Se on jotenkin laveaa. Eksoottista. Enää tuo ei haittaa. Beata Lagodan, joka laulaa myös levyllä, ääni on vahva ja varma kuten myös artikulaatio. Englannin tunnilla on oltu tarkkoina. Hyvä! Että olen keksinyt erilaisia juttuja eri levyistä tänään. Kyllä musiikin ruotiminen palkitsee. On tästä varmaan jotain hyötyä itsellekin. Juu, kyllä, takaisin aiheeseen.

Retrospective, nimestään huolimatta, ei ota mallia progen vanhoilta mestareilta. Sen esikuvia ovat, nyt kiittäkää lehdistötiedotetta, Riverside, Porcupine Tree, Tool ja King Crimson. Itse lisäisin tuohon listaan vielä Anatheman. Noita nimiä ja niiden tyylistä matskua voi sitten koittaa bongailla levyltä. Itse asiassa se ei ole vaikea tehtävä. Tästä harjoituksesta on helppo saada täydet pisteet. Musiikki on raskasta ja paikoin aggressiivistakin, muttei mielestäni ihan progemetalliksi luokiteltavaa. Ei sitä Dream Theater -lajia ainakaan. Mitä Riverside on nykyään? On muuten helppo lähteä näihin tyylilajijuttuihin. Äkkiä pois. On totta, että välillä runtataan oikein isolla kädellä, mutta missään vaiheessa ei lähdetä kikkailemaan. Sitä metalliväkeä vielä mietin, voi tämä heillekin kelvata. Ups! Kappaleet kulkevat kivasti miksauksessa aika pinnassa olevan basson ajamina. Kitarat ja koskettimet, silloin kun niitä kuullaan, luovat kerroksia. Niinhän se usein menee. Basso on kingi! Sävellykset ovat onnistuneita. Kappaleita ei ole venytetty liiaksi, eikä niissä ole tyhjäkäyntiä puhumattakaan loputtomista sooloista. Nykyaika on monella tavalla kiva! Voiko progelle toivoa radiosoittoa? Tätä kuuntelisin tuosta vanhasta formaatista oikein mielelläni. Eli maistuu kyllä! Kokeilkaa The Wisest Man on Earth. Ja nyt arvauksia. Miksi se suosikkini tältä levyltä? Oikea vastaus löytyy tästä lätinästä.

Tero Honkasalo