Home Articles > Record Reviews

CIRCLE: TERMINAL

Jun 23 | By Martti Jousimo | Views: 89 | Comments: 0

Melko pian sen jälkeen, kun olin toivotellut "Fraten" uudelleenjulkaisun levyarviossa Circlelle pitkää ikää ja monia levyjä, huomasin levykauppa äxän tulevissa levyissä kesäkuussa ilmestyvän uuden Circle-levyn. Olin ollut huolissani bändin tulevaisuudesta, koska edellisenä vuonna bändiltä ei poikkeuksellisesti tullut studiolevyjä ja Mika Rätön mielenkiinnot tuntuivat olevan musiikkia enemmän leffojen teossa. Kun kuulin "Kill City" maistiaisen levyltä, ilmeisesti en ollut sillä hetkellä virittynyt Circle-tajuudella, koska kappale ei jotenkin iskenyt. Levyn mainoksissa mainitut Stooges- ja Judas Priest-vaikutteet eivät myöskään kuulostaneet erityisen omaperäisiltä. Mutta onneksi huoleni oli turhaa: Circle on jälleen tehnyt valtavan hienon levyn! Mukavaa oli, että enemmänkin noiden mainostettujen heavy/punk-vaikutteiden sijaan monin paikoin levy tuo tunnelmissaan mieleen edellisen, upean "Pharaoh Overload"-levyn. Syynä luultavasti on biisien tunnelmien lisäksi se, että vaikka edellisen levyn akustisten soitinten sijaan onkin käytetty enemmän sähköisiä, soundit muistuttavat kuitenkin Circlen aiempien heavylevyjen sijaan enemmän 70-luvun heavymeininkejä.

Levyn aloittaa upeasti levyn pisin "Rakkautta Al Dente"-kappale. Aika doomilla mätöllä alkavaan kappaleeseen alkaa Janne Westerlund huutamaan korkealta ja kovaa, mutta Rob Halfordilta hän ei juurikaan kuulosta. Mätön keskeyttää kaunis kosketinsoitinseinämä, jonka jälkeen Mika aloittaa laulannan kappaleen jatkuessa hieman kevyemmin. Säkeistön ja kertosäkeen jälkeen kappale lähtee upealle, 60-luvun lopun tyyppiselle kauniille ja välillä myös ristiriitaiselle tripille, jossa kuullaan myös heleää akustista kitaraa ja triangeleita. Kappaleen tunnelmat tuovat hieman mieleen edellisen levyn "Koitto"-kappaleen. Tämä kappale on yksi levyn huippuhetkistä, mutta eniten pidän kuiten seuraavana tulevasta levyn nimikappaleesta sen yksinkertaisuudesta huolimatta. Kappale alkaa hyvin paljon Stoogesin "I wanna be your dogia" muistuttavalla riffillä vaihtuen sitten toiseen, melodisen Sonic Youthin mieleentuovan ja rytmisiä koukkuja sisältävään osioon. Mikan kosketinsoitin luo hienoja kudelmia riffeihin. Vinyylin toisen puolen aloittava "Saxo" tuo shamistisessa meiningissään hieman mieleen edellisen levyn "Kävelen Luitten Päällä"-kappaleen, mutta tästä poiketen se sisältää kuitenkin myös melodisen lauletun osion. "Imperiumi" on oikeastaan se ainoa Judas Priest-vaikutteinen kappale, mutta angstisessa kiidossaan ei olisi varmasti kelvannut Priestin ohjelmistoon. Kappale on ihan mukiinmenevä välipala, mutta poikkeaa eniten muusta levystä. "Kill City" aukesi ihan toisella tavalla jo toisella kuuntelukerralla. Vaikka kappale lähtee hyvin Stooges-maisella riffillä, mukaan on mahdutettu myös erittäin kauniita suvantokohtia ja kappaleen lopetus on Circlemäisen yllättävä. Ei siis pelkoa, että Circlestä tulisi Stooges-pohjainen bändi lukuisten muiden tylsien bändien joukkoon. Levyn lopettaa hienosti Jannen laulama "Sick Child", jossa on samanlaista, primitiivibluesia tunnelmaa kuin hänen soolotuotannossaan.

Vaikka tämä Circlen uutukainen on saanut varsin hyvin mediahuomiota ja jopa yle teki sivuilleen oppaan Circlen musiikista viime kuussa, minulla on tunne, ettei Circle saa ainakaan Suomessa täysin sitä arvostusta mikä sille kuuluisi. Toivon, että olen väärässä. Jokseenkin käsittämätöntä oli ainakin se, että Radio Helsingissä tämän tällä viikolla ilmestyneen ja mielestäni tällä hetkellä parhaan tämän vuoden suomalaisen levyn sijaan viikon levynä oli Ultra Bran vanha kokoelma, josta vain oli ilmestynyt ensimmäinen vinyyliversio. Kuitenkin kun kyseinen radioasema on edellisillä viikoilla valinnut levyikseen esim. Verneri Pohjolan ja Mikko Joensuun levyt ja ymmärtääkseni pitäisi olla kaikella tapaa uuden, laadukkaan musiikin lippulaiva. No, tärkeintähän kuitenkin on, ettei Circlen musikillinen luovuus vaikuta olevan ehtymässä. Mielestäni kenenkään olisi ihan turha ruveta vaatimaan Circleltä minkäänlaista uudistumista, niin monenlaisissa musikillisissa muodoissa bändi kun on olemassaolonsa aikana kulkenut, että niistä riittää takuulla ammennettavaa tulevillekin levyille. Sanon tässä nyt julkisesti tämän: Suomen paras bändi on RadioCirclePuhelimet.

No comments
You need to sign in to comment