Home Articles > Record Reviews

SUN RA: SINGLES, THE DEFINITIVE 45s COLLECTION VOL.2: 1962 - 1991

Jun 3 | By Martti Jousimo | Views: 75 | Comments: 2

Sun Ra, syntymänimeltään Herman Poole Blount, liitetään yleisesti jazziin. Hän kuitenkin teki 60-luvun puolivälissä niin merkittävän harppauksen avantgardemusiikin pariin, että hänen musiikkinsa luulisi kiinnostavan progemiestäkin. Niin musiikissaan ja elämässään hän muutenkin on hyvin monilla tavoin poikennut keskivertojazzmiehestä. Sun Ra väitti, että avaruusmiehet kaappasivat hänet vuonna 1936 tai -37 ja veivät hänet Saturnukseen. Avaruusmiehet olivat kertoneet, että maailma on menossa kohti kaaosta ja Sun Ran tehtävä on pelastaa se musiikillaan. Tästä hänen kokemuksestaan muodostuikin omanlainen filosofia, josta hän puhui musiikin ohella ihmisille ja joka joka koostui mm. kosmisista asioista, rauhan puolesta puhumisesta, rasismin vastustamisesta ja egyptin mytologiasta. Sun Ra oli myös aseistakieltäytyjä ja joutui 40-luvulla tämän vuoksi vankilaan. Merkittävästi hän poikkesi jazzkolleegoistaan myös siinä, että hän perusti yhdessä Alton Abrahamin kanssa itsenäisen levymerkin nimeltään El Saturn Records, joka julkaisi valtaosan Sun Ran tuotannosta. Strut records teki hienon työn julkaistessaan kaikki Sun Ran singlet 3CD:n ja kuuden vinyylin kokoelmina.

Ensimmäinen 3LP:n vinyyliosio sisältää muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika perinteikästä, mutta hienoa jazzkamaa. Tämä toinen kolmoisälpeellinen puolestaan sukeltaa hyvin paljon avantgarden puolella. Tässäkin ensimmäinen levy liikkuu aika paljon jazzin parissa sinkkujen ollessa 60-luvun alkupuolelta. Merkille pantavaa on, että jo tuolloin Sun Ra yhdisteli jazziinsa bluesin elementtejä hyvin paljon (lähes 10 vuotta ennen Colosseumeja ja vastaavia). Toisella levyllä alkaa sitten avantgarden ystävien herkut. The Bridge sisältää Sun Ran kosmista sähköisen Celestan soittoa, hyvin hälyäänistä puhallinsoittoa sekä intensiivistä lausuttua Sun Ran runoutta. Rocket # 9 on rytminen, hienon toistuvan puhallinsoitinriffin sisältävä kappale. Sun Ra teki kappaleesta hyvin erilaisen sovituksen kuuluisalle "Space Is the Place"-levylleen. "Blues On Planet Mars"-kappaletta levyn teksteissä on luonnehdittu bluesiksi ulkoavaruudesta, joka hyvin kuvastaa tätä pelkästään Sun Ran klavinetilla bassolinjaa ja kuvioita soittamaa ja vähäisillä perkussioilla koristettua kappaletta. Seuraava "Saturn Moon" liikkuu samoissa tunnelmissa, joka kuitenkin sisältää myös surumielistä hyminää. "Journey To Saturn" puolestaan liikkuu aika swingeissä tunnelmissa, mutta rupinen nauhoitus tekee siitä myös aika avantgarden. Levynpuoliskon lopettaa hyvin spiritualisen laulannan sisältävä " Enlightenment". "I´m Gonna Unmask the Batman" on alunperin vanha R´n`B-pala, mutta Sun Ran soittama nouseva/laskeva bassolinja tekee siitä erilaisen. "The Perfect Manissa" puhaltimet vetävät perinteikkään jazzin malliin, mutta Sun Ra tuo tähän moogillaan sekä huumoria että jopa New Wavelta/No Wavelta kuulostavia elementtejä. "Love In Outer Space" sisältää todella kauniin lauletun melodian. "Mayan Temple" vie kuulijan jälleen hyvin aavikko/avaruus -tunnelmiin. "Sky Blues" lopettaa kakkoslevyn hyvin groovisti.

Kolmoislevyn aloittaa "Disco 2021", joka nimensä mukaisesti on ihan jotain muuta kuin julkaisuaikakautensa discoa. Taustalla soi tasainen rytmitausta ja Sun Ra vetää syntikalla päälle avantgardekuviointia rumpalin keskittyessä lautasten paiskontaan. "Rough House Blues" on jälleen hyvin groovia kamaa perään tulevan "Cosmo-Extensionsin" palatessa hyvin avantgardistisiin tunnelmiin. "Quest" on rytmikäs piano kappale. "Outer Space Plateau" alkaa juhlavalla, kirkkourkumaisella soitannalla muuttuen puhaltimien mukaan tullessa pikkuhiljaa jokseenkin kaoottisen ahdistavaksi. "Sometimes I`m Happy" on hyvin kaunis, sielukkaan June Tysonin laulama kappale. Svengaavaan "Nuclear Wariin" liittyy hauska tarina: levynkansitekstien mukaan Sun Ra uskoi sen olevan hitti ja tarjosi sitä Columbia-Recordsille. Kun teksteissä lauletaan mm. että "ydinsota on mutsinnussija, jos ne painaa nappia, saat pussata perseellesi hyvästit", on aika ymmärrettävää että jokseenkin konservatiiviseksi miellettävä Columbia Records näytti Sun Ralle ovea. Luulen kyllä, että Sun Ra ei koskaan uskonutkaan Columbian julkaisevan tuota kappaletta, vaan halusi vain käydä härnäämässä heitä. Jokatapauksessa uuden aallon Y-records julkaisi kappaleen maksina ja Sun Ra sai uuden aallon ihmisistä uusia faneja. Kokoelman lopettaa kaksi Sun Ra runouteen perustuvaa kappaletta sekä ainoa cd-singelena julkaistu kappale "I Am the Instrument", joka on siis sekä viimeisiä Sun Ran nauhoituksia ennen hänen kuolemaansa ja myös viimeisenä julkaistu single. Tämä kyseinen kappale sulkee ympyrän hienosti, olihan ensimmäisen kokoelman ensimmäisena kappaleena Sun Ran ensimmäinen tiedetty levytys samasta kappaleesta.

Jazzmusiikki on minulle ollut aina hyvin sivujuonne musiikinkuuntelussani ja olenkin tutustunut vain muutamien keskeisten artistien muutamiin levytyksiin. Hyvin myöhäisherännäisenä olen kuitenkin innostunut erityisen paljon Sun Ran hyvin monipuolisesta musiikista. Kaikille hänen musiikistaan kiinnostuneille voi varauksetta suositella näitä kokoelmia aloituslevyiksi, koska niistä voi muodostaa hyvin kokonaisvaltaisen kuvan hänen laajasta tuotannostaan.

Admin
Jun 11
Sun Ra on ehkä vaikeimmin sulatettava artisti jonka tiedän. Kokeiltu useita kertoja – ei tipu niin ei!
Martti Jousimo
Jun 12
En yhtään tiedä, oletko kuunnellut myös Sun Ran 50-luvun tuotantoa, josta siis oikeastaan koko ensimmäinen 3LP singlekokoelma koostuu. Se on aikalailla "normaalia" jazzia (mitä se nyt sitten lieneekään), siinä on aika paljon myös hienoja laulettuja kappaleita. Toki jos et muutenkaan pidä 50-luvun jazzista, niin et kyllä sitten pidä noistakaan. Voin hyvin kyllä ymmärtää, ettei Sun Ran 60-luvun lopun ja 70-luvun avantgarde uppoa kaikille (enemmänkin tosiaan uppoaa harvoille). Hän kuulemma palasi swingiin vielä 70-luvun loppupuolella, mutta niitä en ole toistaiseksi kuunnellut. Tosin tuo arvostelussanikin mainitsema "Nuclear War" on musiikiltaan aika swingiä.En yhtään tiedä, oletko kuunnellut myös Sun Ran 50-luvun tuotantoa, josta siis oikeastaan koko ensimmäinen 3LP singlekokoelma koostuu. Se on aikalailla "normaalia" jazzia (mitä se nyt sitten...See more
You need to sign in to comment