Home Articles > Record Reviews

HAWKWIND: INTO THE WOODS

May 14 | By Martti Jousimo | Views: 305 | Comments: 0

Procolin ohella tämä uusi Hawkwind levy oli erittäin positiivinen yllätys. The Xenon Codexin jälkeen en ole bändin uudempiin levyihin tutustunut. Tuo levykään ei huono ole, mutta sen kylmä soundimaailma sai minut keskittymään lähinnä bändin 70-luvun ja korkeintaan 80-luvun tuotantoon. Tällä uutukaisella erityisesti viehättää hyvin orgaaniset, bändin 70-luvun tuotantoa muistuttavat soundit. Lukuisia miehistönvaihdoksia kokenut yhtye sai tälle uudelle levylle jälleen uuden, Magnus Martin -nimisen miehen koskettimiin. Dave Brockin lisäksi bändissä sentään soittaa edelleen pitkäaikaisena rumpalina Richard Chadwick. Brockin mukaan levy on ainakin osittain teksteiltään jatkoa edellisen vuoden E.M. Forsterin scifi-klassikkoon perustuvaan teemalevyyn "the Machine Stopsiin". Kiertueellekin bändi uuden levyn myötä lähtee, mutta näillänäkymin esiintyy vain kotimaassaan.

Lyhyen pianointron jälkeen levy käynnistyy voimallisesti boogierytmiin nimikappaleella. Brock laulaa efektin läpi hyvin Nik Turnermaisesti, kappale muuttuu loppua kohden niin kitara- kuin syntikkaefektien myötä hyvin psykedeeliseksi. Seuraava "Cottage in the Woods" jatkaa samankaltaisissa, mutta paljon melodisimmissa ja rauhallisemmissa tunnelmissa. Voimasointujen jälkeen kappale pysähtyy kosketintaustoihin ja lyhyeen puhuttuun osuuteen, jonka jälkeen tulee lyhyt suhinakappale "the Woodpecker". "Have You Seen Them" on puolestaan hyvin kauniin melodinen ilman sen kummempia häröilyjä. Yksi levyn huippuhetkistä on seuraava, erittäin kosminen "Ascent". "Space Ship Blues" on puolestaan "Silver Machinen" uusin päivitys, jossa Big Bill Barry vetelee viululla kuin Simon House aikanaan. "The Wind" taas on mm. lintujen äänistä koostuva, puhuttu kollaasi saaden puolivälissä myös musikillista taustaa. "Vegan Lunch" palauttaa taas tiukalla boogiellaan tunnelmat maankamaralle, mutta kappaleessa kuullaan myös erittäin hienoja melodisia välikkeitä. Seuraava "Magic Scenes" vie kuulijan jälleen avaruuksiin. Heti perään tuleva lyhyt akustinen "Dark Land" on myös levyn upeinpia hetkiä tuoden mieleen hieman "Hall Of the Mountain Grillin" "Wind Of Changen". "Wood Nymph" jatkaa levyn avaruuslinjaa, mutta ehkä liiallisessa pituudessaan on levyn tylsinpiä kappaleita. Jälleen puhetta sisältävästä "Deep Cavernista" päästään hienoon loppuspacejamitteluun nimeltään "Magic Mushroom", joka tuo hieman mieleen "Levitation"-kappaleen.

Kun nykymusiikki muutamaa ilahduttavaa poikkeusta lukuunottamatta tarjoaa minulle kovin vähän, on hienoa, että nämä vanhat sotaratsut tekevät näinkin hienoja levyjä. Hawkwindia lukuunottamatta spacerock ei ole ollut mitenkään minua erityisesti kiinnostava musagenre. Mahtavaa on kyllä, että mikäli bändi jatkaa tällä julkaisutahdilla, se tulee täyttämään levyillään minun tarpeeni. Kaksi kertaa yhtye tuli 2000-luvulla nähtyä, mutta kyllä kerta vielä lisää olisi paikallaan, mikäli yhtye vielä Suomeen päätyy.

Tags: space rock
No comments
You need to sign in to comment