DEWA BUDJANA: Zentuary

Kaikesta globalisoitumisesta huolimatta jostain Kaukoidästä tulevan muusikon tie länsimaisten musiikinharrastajien tietoisuuteen voi olla kohtuuttoman pitkä suhteutettuna lahjakkuuteen. En ollut itsekään kuullut tästä säveltäjä-kitaristista saadessani arvioitavakseni hänen jo kymmenennen sooloalbuminsa Zentuary. Indonesialaisen Dewa Budjanan muusikonura on kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta, ja sen kyllä aistii. Ei kuka tahansa saisikaan bändiinsä sellaisia huippunimiä kuin Jack De Johnette, Tony Levin ja Gary Husband. Kaiken kukkuraksi Zentuary on tupla-albumi, kokonaiskestoltaan 101 minuuttia. Se on paljon etenkin poppia tai rockia hitaammin hahmottuvassa fuusiojazzissa, mutta tasosta ei ole tingitty. Pakottomasti soljuva musiikki toimii niin tarkan kuuntelun kohteena kuin vaikkapa lukemisen taustalla.

Kahdessatoista kappaleessa on yltäkylläisesti dynamiikkaa, vivahteita ja saumatonta tiimityötä, jossa kiistaton virtuoottisuus ei saa itsetarkoituksellisuuden tympeää sivumakua. Kitaristia on verrattu mm. Bill Friselliin ja John McLaughliniin. Se on lopulta toisarvoinen tieto, sillä musiikki antaa tasapuolisesti tilaa muillekin soittajille. Ydinryhmän lisäksi kuullaan saksofoneja sekä Kaukoidän eksotiikkaa tuovia laulu- ja soitinosuuksia. Mutta ettei nyt ihan hampaattomaksi suitsutukseksi menisi: vaikka sävellysten kesken onkin eroavuuksia esimerkiksi rennon grooven ja haastavamman kokeellisuuden janalla, massiivista kuuntelukokemusta vaivaa pienenpieni tasapaksuus. Sovituksissa on kyllä vaihtelua, mutta selkeämmät irtiotot pelkistetympään ja yksilökeskeisempään ilmaisuun olisivat tehneet kokonaisuudesta täydellisen.

Omakohtaisten suosikkien esiinnousu vaatii usean kuuntelukerran. Progressiiviset kappaleet ovat enimmäkseen reilun mittaisia, eikä timanttisen bassosoolon tai muiden satunnaisten huippuhetkien sijaintia ole helppo muistaa. Ykköslevyn lopettavalla 'Crack in the Sky' -kappaleella Risa Saraswati laulaa sundankielisen käännöksensä Tony Levinin sanoituksesta, ja lyhyen ytimekäs nimisävellys päättää albumin henkevästi sinfoniaorkesterin kera. Kova oli myös toisen indonesialaiskitaristin Tohpatin uutuus, mutta Zentuary on jazzin ja fuusion ystäville vielä nautittavampi.