Home Articles > Record Reviews

T: Epistrophobia

Mar 28 | By Matti Pajuniemi | Views: 173 | Comments: 1

Musiikin teossaan täysin omavarainen saksalaisartisti T eli Thomas Thielen jatkaa vuoden 2015 Fragmentropy albumilla aloittamaansa trilogiaa. Lienee parempi, etten yritäkään selvittää mistä tässä on kyse tarinallisessa mielessä, kun promokirjekin antaa asiasta tarkoituksellisen selittelemättömän ja epämääräisen käsityksen. Levyn kuvien leninkiasuinen nainen vaikuttaa ainakin olevan täysin hukassa lojuessaan maastossa ja veden varassa. Epämukavasti ladottu lyriikkavihko ei sekään kannusta syventymään tekstitasoon, mikä on hieman ristiriitaista sikäli, että musiikissa on vahva emotionaalinen - lähinnä melankolinen - lataus. T oli itselleni melko uusi tuttavuus; arviot kahdesta edellisestä levystä painetuissa Colossuksissa vaikuttavat osuvilta myös Epistrophobian kohdalla, mistä voi päätellä, että artistin tuntevat saavat juuri sitä mitä odottavatkin.

Neo-progeksi luokiteltu T, jossa Thielen siis soittaa, laulaa ja tuottaa kaiken itse, maalaa musiikillaan laveasti eeppisellä otteella. Siististi tuotettu soundi on samanaikaisesti pompöösi ja rujojakin mielikuvia herättävä. En ole tätä vertausta ihmeekseni ennen nähnyt, mutta omiin korviini T kuulostaa todella paljon viime vuosikymmenten Marillionilta aina stevehogarthmaista, tunteikasta laulutapaa myöten. Mieleen tulee esimerkiksi uusin F.E.A.R.-albumi. En koe tätä lainkaan ongelmalliseksi enkä myöskään väitä, että T nimenomaan jäljittelisi Marillionia. Vaikea sanoa, kuinka läheisen suhteen tulen muodostamaan tähän hivenen introverttiin levyyn vai jääkö se samalla tavalla etäiseksi kuin ensikuuntelujeni jälkimaku. Varmaotteista ja sisällöllisesti harkittua musiikkia joka tapauksessa.

Jorma Juntunen
Mar 29
Tunteikas laulutapa, hehheh, negatiiviset ennakkoluulot heräsivät, mutta tokihan täytyy tutustua jos vaan spotista löytyy.
You need to sign in to comment