CIRCLE: FRATEN

Tämä Circlen alunperin vuonna 1997 julkaistu levy sai viimein ansaitsemansa vinyyliasun! Ja miten upea se onkaan: kannen ollessa uskollinen alkuperäiselle cd-versiolle se näyttää vallan hyvältä ja kaiken kruunaa keltaoranssit levypussit ja oranssit vinyylit! Levy masteroitiin uudelleen Ektron 2012 cd-julkaisussa, jota en ole kuullut, mutta alkuperäisestä cd:stä muistan, että soundit olivat ohuehkot. Nyt tämä on ainakin tälle vinyyliversiolle korjattu: alapään lisäys on tehnyt musiikista hyvin täyteläistä. Jostain syystä Circle katosi minun näköpiiristäni 90-luvulla sen vaihtaessa Bad Vugum yhtiöltä Metamorphokselle. Pori-levystä luin sitten arvion soundista ja näin videon Oulun musiikkivideofestareilla. Myöskään tuosta Circlenkin levyjä julkaisseesta Metamorphoksesta minulla ei ole koskaan ollut mitään havaintoa eikä siitä nyt jälkikäteen tunnu mitään tietoa löytyvän.

Levyn aloittava Korko = klague (meronian kieli vaikuttaa olevan ainakin jokseenkin looginen, katolla = katoll käännöksestä sen voisi päätellä olevan myös suomen kaukainen sukulainen) vie kuulijan heti Circlen outoon, vieraantuneeseen maailmaan. Alun nykivä komppi vaihtuu hyvin surumieliseksi tunnelmaksi, jota korostaa Heidi Viljasen upea laulu. Tunnelma on kuin muinaisesta Kreikasta. Vieläkin nykivänpänä jatkuu seuraava Puntari = gnosem. Mutta tunnelma muuttuu seuraavassa Hissi = festum -kappaleessa hyvin kauniiksi. Vaikka kappaleen rakenne on hyvin yksinkertainen, se kantaa hienosti monien äänellisten nyanssiensa ansiosta, kuten bongojen matkaamisella kaiuttimien välillä. B-puolen avaa levyn oudoin kappale Paneeli = Krimen. Tuntuu, että naamaa alkaa väkisin nykiä sitä kuunnellessa. Tasakompilla, mutta hyvin samankaltaisissa tunnelmissa jatkaa Hiiret = delfte. Kappaleen mutkikkaasta bassokuviosta tulee mieleen vähän Tasavallan Presidentin the Bargain. Puolen lopettaa yksi maailman synkimmistä kappaleista eli Kenttä = arend. Tällä kentällä ei ole ketään ja on takuulla pimeää. Hyytävyyttä korostaa Tomi Harrivaaran jouhella soittama bassoviulu. Kappale pysähtyy keskellä, pikkuhiljaa alkaa kuulua koskettimilla soitettua taustakohinamaista ääntä, kuin kentälle sittenkin saapuisi jokin epäystävällinen ja epäinhimillinen. Kappale toimisi hyvin jonkin Stephen Kingin filmipätkän musiikkina.

Vaan jos tähänkin asti on levyllä ollut upeita hetkiä, kakkoslevyn aloittaa silti mielestäni levyn paras kappale. Tämä Rengastus = gastus kulkee jälleen nykivällä kompilla, mutta kitara soittaa siinä kaunista, surumielistä melodiaa ja koskettimet luovat hienoja kudelmia. Tunnelma jatkuu seuraavilla kahdella kappaleella hyvin positiivisena, toisessa Katolla = katoll -nimisessä H Salenius tulee mukaan soittamaan upeasti Didgeridoota. Kuten useilla Circlen vanhojen levyjen vinyylijulkaisuilla, tälläkin on täkynä ennenjulkaisematon kappale, joka on versiointi King Crimsonin the Talking Drumista. Monien coverointien tapaan se ei nouse alkuperäisen tasolle lievässä tasapaksuudessaan, mutta istuu hyvin levyn muuhun materiaaliin. Levyn lopettaa Isaak = gilded aluksi hyvin Laika & the Cosmonautsin Absurdistan -levyn mieleentuovissa tunnelmissa, kunnes keskivaiheella kappale lähtee Circlemäiseen kiitoon koskettimien tehdessä kaikenlaisia suhinoita.

Olen nyt viime vuosina Circlea fanittaessani pitänyt sen 90-luvun levyistä eniten Hissi- ja Pori-levyistä. Kuitenkin nyt niin remasteroinnin kuin hienon pakkauksen ansiosta tämä Fraten on noussut yhtä hyväksi. Mielenkiintoista on, että nämä kaikki kolme levyä kuulostavat juuri 90-luvun Circleltä, mutta ovat kuitenkin hieman erilaisia. Nerokkaan artistin merkki onkin mielestäni se, että onnistuu kuulostamaan itseltään loputtomasti toistamatta itseään. Nyt Rätön suunnatessa luovuuttaan elokuvamaailmaan mietityttää Circlen jatkokuviot. Toki julkaisematta vielä on muutamia alunperin vain cd:nä julkaistuja levyjä, joten ainakin niistä saanemme nauttia. Mielestäni Suomen kamaralla ei ole tällä hetkellä mitenkään liikaa Circlen-kaltaisia nerokkaita yhtyeitä, joten toivon sille pitkää ikää ja monia uusia levytyksiä!