Home Articles > Record Reviews

Resonaxis

Mar 9 | By Jorma Juntunen | Views: 296 | Comments: 0

Resonaxis & Hymnarium

  Nelisen vuotta on kulunut australialaisen Brooke Shelleyn johtaman Resonaxiksen toistaiseksi viimeisimmästä albumista Hymnarium, eikä seuraavan ilmestymisestä ole ainakaan minulle kantautunut mitään tietoa. Tiedustelin asiaa häneltä itseltään noin vuosi sitten, eikä hänkään uskaltanut mitään luvata. Siksipä ajattelin ihan kannatuksen vuoksi julkaista täällä nettisivullakin Colossus-lehti n:ro 46 s.62 olleen arvioni.

  Resonaxis on australialainen, vuonna 2005 Sydneyssä perustettu gothicmetal-yhtye joka kertoo vaikutteiden antajikseen keskiaikamusiikin lisäksi mm. skandinaavisen metalli- ja jazzmusiikin. Hymnarium on heidän toinen täyspitkä albuminsa, esikoinen ilmestyi 2008. Yhtyeen kokoonpanoon kuuluu "normaalisoitinten" eli Alan Bodkinin basson, Matt Robertsin rumpujen ja Rickhard Hundyn rumpujen lisäksi oikeat kirkkourut, joita soittaa David Drury. Resonaxisin sielu ja sydän on kuitenkin loistavan hieno laulaja Brooke Shelley, jonka kirjoittamia kaikki kappaleet ovat. Lisäksi hän on tuottanut levyn yhdessä Rickhard Hundyn kanssa.

  Monsignor Loss esittelee hienosti yhtyeen tyylin keskiaikavaikutteisine sävel- ja soitinkuvioineen ollen mukavan progehenkisen mutkikaskin. Hymn 8 onkin sitten yksi levyn kauneimmista hetkistä sisältäen silti vahvan kitara/bassovetoisen kertosäkeen. Wachet Auf on kirkkourkuriffittelyn kuljettama vähän raskaampi kappale jossa sähkökitara antaa sopivasti metallimaustetta mukaan. Deathdump Allemande alkaa hienosti urkujen ja rumpujen yhteissoinnilla johon lauluosuus tulee mukaan upeasti ja kaunis kitarointi kruunaa kappaleen. Circles poikkeaa hieman levyn yleislinjasta ollen hieman jazzikkaampi, ehkä eniten bassokuvionsa ansiosta. Hymn 2 alkaa raskaalla, hieman tutunkuulloisella kitaroinnilla mutta urut ja laulu tekevät siitä kuitenkin täysipainoista Resonaxista.

 Oma suosikkini on Mysterium, joka perustuu espanjalaisen Tomas Luis De Victorian keskiaikaiseen sävellykseen O Magnum Mysterium. Kappale alkaa kauniina kirkkolauluna johon bändin soittajat kertosäkeessä tuovat komean voiman ja meiningin. Yli viiden minuutin kestostaan huolimatta Mysterium tuntuu aina aivan liian lyhyeltä, mutta sen jälkeen Chorus Angelorum ja Dustward jatkavat kuulijan hyvänolontunnetta kauniilla laululla ja hyvällä soitolla aivan kiitettävästi. Levyn päättää kaunis Akasha, jossa voi ehkä kuulla kaikuja jostakin joka on joskus ollut, mutta sehän on vain luonnollista koska Brooke Shelleyn musiikki hienolla tavalla jatkaa ja kehittää vuosisataisia perinteitä. 

  Siinä arvio hieman tiivistettynä ja lopuksi muutama sana siitä esikoisesta jota en ollut kuullut vielä Hymnariumia kehuessani:

  Resonaxis vuodelta 2008 on uskomattoman hieno debyyttialbumi yhtyeeltä jonka keikkailu ennen levytystä oli aika vähäistä, kirkkourkuja kun ei ihan joka baarista löydy...  Musiikki on hieman raskaampaa kuin kakkoslevyllä, mutta kyllä todella kauniitakin hetkiä on yllinkyllin. Erittäin suositeltava hankinta siis tämäkin jos vain jostakin löytyy, kuunneltavissa ainakin ovat molemmat siellä spotissa.

jk

No comments
You need to sign in to comment